maanantai 28. marraskuuta 2016

Tommi Koivu & Susanna Sandhu: Elämisen arvoista

Tässä kirjassa lukijaa rohkaistaan miettimään, mikä hänelle on oikeasti tärkeää ja elääkö hän omien arvojensa vai toisten ihmisten odotusten mukaan. Kirjoittajilla on pitkä kokemus kuntoutustyöstä: Susanna Sandhu toimii psykologina ja Tommi Koivu lääkärinä. Työstään mutta myös muista lähteistä he ovat ammentaneet viisautta tähän kirjaan.

Kirjan alkupuolella luvussa "Pysähdy..." kerrotaan australialaisesta saattohoitajasta, joka on kokemuksensa pohjalta kirjoittanut kirjan siitä, mitä asioita ihmiset kuolinvuoteellaan katuvat eniten. Samat aihepiirit olivat kysyttäessä toistuneet yhä uudestaan. Kuolevat ihmiset toivoivat, että heillä olisi ollut rohkeutta elää omien arvojensa mukaan eikä sitä elämää, jota toiset heiltä odottivat. He toivoivat, että olisivat tehneet vähemmän töitä, viettäneet enemmän aikaa läheistensä ja ystäviensä kanssa, ilmaisseet tunteitaan ja sallineet itsensä olla onnellisempia.

Kuolemassa varmasti tiivistyykin se, mikä elämässä todella on tärkeää. Siksi tämän kirjan kirjoittajat kysyvät: "Mikä sinua jäisi kaduttamaan, jos tänään olisi viimeinen elinpäiväsi? Millainen olisi sinun elämäsi tarina? Entä millainen haluaisit sen olevan? Jos kuulisit ne muistopuheet, jotka pohjautuvat tähänastiseen elämääsi, mitä kuulisit? Mitä puolisosi muistaisi sinusta? Jos sinulla on lapsia, millaisen isän tai äidin he muistaisivat? Millaisen jäljen olisit jättänyt työyhteisöösi ja ystäväpiiriisi? Jos taas voisit elää elämäsi niin kuin haluaisit, elää sellaista elämää, jossa arvosi toteutuvat, mitä haluaisit kuulla itsestäsi muistettavan? Mitä toivoisit puolisosi muistavan? Entä lastesi? Mikä lämmittäisi sydäntäsi kaikkein eniten?"

Kirja on helppolukuinen ja käytännönläheinen. Kirjoittajat kertovat monia havainnollistavia käytännön esimerkkejä, sekä tosia että tarinoita. Jokaisen luvun lopussa on harjoituksia, esimerkkinä mainittakoon vaikka kuvitteellisen muistopuheen kirjoittaminen itselleen. Kirjan lopussa on lisäksi tilaa kiitollisuuspäiväkirjan pitämistä varten. Sinne voi  myös kirjata, mitä hyvää on tehnyt itselleen.

Aiheita, joita kirjassa esimerkiksi käsitellään, ovat unelmat, kiltteys, itsensä rakastaminen, lähimmäisensä rakastaminen ja anteeksi antaminen sekä itselleen että toisille. Melko valaiseva on testi, jolla mitataan omien elämänhallintakeinojen tehokkuutta. Siitä sai hyvinkin sulateltavaa hetkeksi.

Jos on tämäntyyppisiä kirjoja lukenut ennenkin, tässä ei välttämättä sanota paljoa uutta. Nykyäänhän joka paikassa hoetaan: "Kuuntele sydäntäsi! Tartu hetkeen! Rakasta itseäsi!" Tällaiset voivat vähän kyllästyttää. Mutta kyllä kirjalla on jotain omaperäistäkin annettavaa eikä sen lukeminen turhaa ole.

Jos pitäisi miettiä, kenelle suositella tätä kirjaa, niin varmaankin ensisijaisesti sellaisille, jotka kärsivät liiallisesta kiltteydestä ja velvollisuudentunnosta, ovat uupuneita toisten odotusten ja omien suorituspaineiden mukaan elämisestä eivätkä ole vielä lukeneet kovin paljon tällaista kirjallisuutta. Itsensä rakastamisen kehotus taas sopii niille, jotka potevat itsevihaa tai -inhoa, mutta keskiverto ihminen monesti kyllä rakastaa itseään. Ehkä meidän pitäisi vain oppia myös pitämään huolta itsestämme: kuuntelemaan omiakin tunteitamme ja tarpeitamme eikä vain toisten. Kirjassa kysytäänkin, mitä läheisemme siinä menettävät, jos me voimme hyvin. Ja kerrotaan, että tyhjästä astiasta on paha ammentaa toisille; siksi on pidettävä huolta, että omakin astia olisi täynnä.

Kristillisyys näkyy kirjassa lähinnä siinä, että se on Päivä Oy:n kustantama ja siellä täällä tekstissä on ohimeneviä viittauksia kristilliseen ajatusmaailmaan, ei kuitenkaan kovin paljoa.

Päivä Oy 2015, 127 sivua.

2 kommenttia:

  1. Tällaiset kirjat ovat yleensä ihan hyviä. Noita asioita on tullut elämässä käytyä paljonkin läpi, niin kantapään kautta kuin kirjoja lukemalla, mutta kyllä sitä aina usein samat vanhat "ongelmat" tulee aika ajoin esille kuitenkin.

    En tiedä sopisiko minulle sen miettiminen, että mistä haluan kuolemani jälkeen minut muistettavan. Se kun tuntuu stressaavalta ajatukselta, että sitäkin pitäisi vielä miettiä :) Ajatelkoot kuikin mitä haluavat. Tosin, en haluaisi, että minut muistetaan ikävänä ja hankalana ihmisenä. Ainakaan en halua suorittaa asioita vain sen takia, että elämästäni jäisi jokin hieno tuotos jälkeeni.

    Tuo kirja voisi olla kyllä ajatuksia herättävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se oli ihan ajatuksia herättävä kirja. Ja samat ongelmat kyllä nousevat esiin silloin tällöin, vaikka niitä olisi ennenkin käynyt läpi, se on totta. Itseänikin kyllä stressasi ajatus siitä, mitä muut minusta muistaisivat muistopuheessa; tuntuu että he muistaisivat vain kaiken sen, missä epäonnistuin...

      Poista

Kommentit ilahduttavat ja ovat tervetulleita! Ne julkaistaan tarkistuksen jälkeen. Sellaisia kommentteja, joissa yritetään käännyttää minua opillisissa kysymyksissä, kuten kasteasiassa, en kuitenkaan enää julkaise.