torstai 8. joulukuuta 2016

Olavi Rimpiläinen: Kun Jumala tuli ihmiseksi - Piispa Olavin Joulukirja

Tässä kooltaan pienessä, mutta sisällöltään suuressa kirjassa piispa Olavi Rimpiläinen kirjoittaa Jeesuksen syntymään ja jouluun liittyvistä tapahtumista. On monet tutut henkilöt ja Raamatun kertomukset - Maria ja Joosef, Marian ja Elisabetin tapaaminen, Johannes Kastaja, Marian kiitosvirsi, Jeesuksen syntymä, itämaan tietäjät ja niin edelleen. Lyhyissä luvuissa Rimpiläinen käy läpi näitä henkilöitä ja vaiheita.

Mutta vaikka henkilöt ja tapahtumat ovat tuttuja, piispalla näkyy olevan taito avata tästä kaikesta uusia ja syvällisiä näköaloja. Hän myös osaa sanoa lyhyesti paljon, mikä on lahja sekin. Jokaiselta sivulta sai uutta mietittävää ja pohdittavaa.

Mikä kaikkein riemastuttavinta tässä kirjassa, jollain ihmeellisellä tavalla se aivan houkutteli minua avaamaan Raamatun ja lukemaan sitä, rukoilemaan ja hiljentymään. Onhan paljon kristillisiä kirjoja, mutta ei niillä aina ole tätä vaikutusta, ei minuun ainakaan. Tämä oli minusta todellinen hiljentymiskirja, siis oikein sopiva joulukiireen katkaisija ja muistutus siitä, mikä joulussa todella on tärkeää.

Jokaisen luvun alussa on lisäksi yksi aiheeseen sopiva säkeistö jostain Siionin Kanteleen laulusta. Ne täydentävät kirjaa mukavasti.

Toki sain ihmeteltävääkin, kuten esimerkiksi siitä, että perinnekirkot kuulemma opettavat Neitsyt Marian ainaista neitsyyttä. Eli että Jeesuksen jälkeen hän ei enää saanutkaan lapsia, vaan Jeesuksen sisaret ja veljet olivatkin hänen serkkujaan, mikä kyllä kuulemma sopi sen ajan kielenkäyttöön. Myös Luther ilmeisesti opetti tätä ainaista neitsyyttä ja Rimpiläinenkin tuntuu sen hyväksyvän.

Itse olen tietenkin vain maallikko, mutta sitenpä minulla lienee oikeus olla vähän tyhmä ja miettiä, että olisiko Joosef sentään suostunut elämään selibaatissa omassa avioliitossaan. Sanotaanhan muistaakseni Matteuksen evankeliumissa, että Joosef ei koskenut Mariaan ennen Jeesuksen syntymää. Eli sen jälkeen varmaankin koski. No, mitä se koskeminen sitten oli, siitähän teologeilla voisi olla viisaita näkemyksiä jaettavaksi alkutekstissä olevan kreikankielisen sanan analysoimisesta lähtien... Joten omalta osaltani en sano enempää.

Kirjassa muuten tosiaan viitataan Lutherin opetuksiin, kuten myös tunnustuskirjoihin sekä kirkkoisien opetuksiin, jotka ovatkin hyvin antoisia.

Viimeisessä luvussa käsitellään Beetlehemin lastenmurhaa, siitä tulee aluksi vähän surullinen olo, mutta tässäkin luvussa Rimpiläinen löytää myös toivon näköaloja.

Jouluun liittyviä pyhiä käydään tässä kirjassa läpi melko monta, mutta Tapaninpäivää ei ole. Sehän ei toki liitykään Jeesuksen syntyhistoriaan, kuten kirjan muut tapahtumat ja henkilöt. Mutta niinpä olenkin aina vähän ihmetellyt, että miksi keskellä joulua yleensä on tuollainen synkkä pyhä, jona puhutaan marttyyreista... No, kai silläkin on oma taustansa - ja ehkäpä me mukavuudessa elävät suomalaiset kristityt tarvitsemme pientä ravistelua keskellä ylellistä joulunviettoamme...

Kaiken kaikkiaan tämä on minusta erittäin suositeltava kirja luettavaksi näin adventin ja joulun aikana sekä niinä muinakin pyhäpäivinä, joista kirjassa kerrotaan.

Sley-Media Oy 2012, 65 sivua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti