lauantai 21. tammikuuta 2017

Juha Heinonen: Suurta elämää

Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen nuorisotyöntekijä Juha Heinonen haaveili lapsena tulevansa joko rumpaliksi tai huippu-urheilijaksi. Hän osoittautui kuitenkin "yhden kompin rumpaliksi", mutta yhdessä kompissa on ollut aivan tarpeeksi soitettavaa tämän kirjan kertoman mukaan. Ja niin hänestä tuli nuorisotyöntekijä - ja erittäin pidetty sellainen.

Tässä kirjassa Heinonen kertoo tuokiokuvia lapsuudestaan, nuoruudestaan ja aikuisuudestaankin sekä yleisemminkin tarinoita ja opetuksia elävästä elämästä. Luvut ovat lyhyitä, mutta niissä on suuri sanoma armollisesta Jeesuksesta.

Heinonen panee itsensä likoon kertoessaan avoimesti myös oman elämänsä kivuista ja kompuroinneista. Esimerkiksi miten hän ei nuorena koulussa uskaltanut tunnustaa uskoaan eikä hänestä suurta katuevankelistaa tullut myöhemminkään. Ja miten kipeä asia hänelle oli ja on varmaan vieläkin jo pikkulapsena alkanut puhevika. Miten hän rukoili Jumalaa parantamaan ja kyseli miksi-kysymyksiä, kun vastausta ei tullut. Ja kuinka lopulta hän kuitenkin kokee, että hänen on helpompi eläytyä toisten kipuihin, kun itselläkin on oma risti kannettavanaan.

Hän kertoo myös koskettavasti, kuinka hänen nuoruudessaan seurakuntaan tuli uusi nuorisotyöntekijä, ujo ja hiljainen nainen, ja ihmiset ajattelivat, että eihän Jumala voi tuollaista käyttää. Mutta käyttipä vain! Jumala käyttää meitä, jotka olemme heikkoja ja avuttomia emmekä pärjää ilman häntä.

Juuri kaikki nämä avoimet kuvaukset elävästä elämästä ovat kirjan parasta antia. Ne hoitavat ja rohkaisevat lukijaa, nuorta ja vanhempaakin. Tämä kirja on hyvin nuorekkaasti kirjoitettu ja voi olla, että se on nuorille tarkoitettu, mutta kyllä se minuun neljäkymppiseenkin kovasti kolahti. (Mutta eipä siitä nuoruudesta niin pitkä aika ole vieläkään...)

Parasta antia kirjassa on tietenkin myös ja ennen kaikkea sen julistama evankeliumi meille syntisille: armo riittää! Siitä armosta tähän ote Heinosen tekstistä. Hän kirjoittaa näin:

Huomasin, ettei uskossa ole kysymys hampaat irvessä yrittämisestä, vaan vapaudesta. Minun ei tarvitse pinnistellä ja ponnistella, koska Jeesus on tehnyt kovan työn voittamalla meidät synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta. Oli ihmeellinen kokemus, kun tajusin, että Jeesus on nähnyt minusta kaiken. Hän tietää kaiken pahuuteni. Hän tietää miten kadehdin kaveria. Hän tietää miten katson himoiten. Hän tietää salaiset paheeni. Hän tietää mitä ajattelen. Hän näkee, kun kiusaus käy liian suureksi ja lankean, ja silti hän hyväksyy.
  Kuinka usein me ajattelemme, että onneksi kukaan ei nää sydäntämme. Onneksi kukaan ei tiedä synkkiä salaisuuksiamme, mielemme pimeimpiä sopukoita. Yksi näkee, Jumala näkee kaiken. Hän tietää kaiken ja hyväksyy meidät silti. Olen alastomana Jumalani edessä ja hän sanoo: kuulut minulle. Et siksi mitä itse teet, vaan siksi mitä Jeesus teki. Hän teki sinusta minulle kelvollisen. Sitä sanotaan armoksi.

Tämä pieni kirja sisälsi suurta rohkaisua heikolle uskovaiselle. On aina ihanan vapauttavaa, kun joku (ja varsinkin joku hengellisen työn tekijä) avautuu omista kivuistaan; silloin sitä huomaa, että samassa veneessä on muitakin, eivät muutkaan ole sen parempia. Armoa me kaikki tarvitsemme ja sitä tässäkin kirjassa tarjotaan.

Sley-Kirjat Oy 1999, 140 sivua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ilahduttavat ja ovat tervetulleita! Ne julkaistaan tarkistuksen jälkeen. Sellaisia kommentteja, joissa yritetään käännyttää minua opillisissa kysymyksissä, kuten kasteasiassa, en kuitenkaan enää julkaise.