lauantai 25. helmikuuta 2017

Helvi Kuoppala: Lakeuden tulet

Minulla romaanien lukukausi jatkuu. Nyt jatkoin sitä tällä Helvi Kuoppalan romaanilla, jonka olen ehkä lukenutkin joskus 1980-luvulla, kun se ilmestyi.

Kirja kertoo eteläpohjalaisen Ruskolan talon elämästä 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa aina toisen maailmansodan lähestymiseen asti. Pääosaa esittävät Katri ja Yrjö Ruskola, joskin kirjan alussa kerrotaan heidän vanhempiensa vaiheista.

Katri ja Yrjö rakastavat toisiaan, mutta heidän avioliittoaan varjostaa Yrjön mustasukkaisuus, kun hänen oma ystävänsä Risto on ihastunut Katriin. Katri pysyy uskollisena miehelleen, mutta tämä saa milloin mistäkin uutta "todistusaineistoa" siitä, että Katri muka pettää häntä Riston kanssa. Paljon kipua ja tuskaa he joutuvat käymään läpi avioliitossaan, kumpikin omassa yksinäisyydessään.

Kaiken taustalla turvaa antaa heidän isiensä Jumala ja isien perintönä saatu herännäisyys seuroineen. Siihen aikaan heränneet olivatkin erilaisia kuin nykyään. Pukeuduttiin mustiin körttivaatteisiin ja haluttiin erottautua maailmasta.

Kirjassa koetaan elämän koko kirjo, siinä synnytään, mennään naimisiin ja kuollaan. Myös Suomen itsenäistymistä seurannut sota koskettaa koko maata ja Ruskolastakin sotaan lähdetään. Kaiken keskellä kirjan henkilöihin, varsinkin Katriin, on helppo kiintyä ja eläytyä hänen tunteisiinsa.

Minusta tämä oli hyvä kristillinen romaani, joka ei sortunut helppoihin ratkaisuihin. Vuodet kuluivat eikä Yrjön ja Katrin tilanne helpottunut. Yrjön epäilyt vain pahenivat. Tällaistahan tosielämäkin on: monet ongelmat jatkuvat kuolemaan asti. Ei kaikkeen ole ratkaisua eikä edes usko Jumalaan muuta asioita ihmeellisesti. Ristiä kantamaanhan meidät on täällä kutsuttu, ei helppoon elämään. Kirja osoittaa, että kuten Katri vaikeuksiensa keskellä turvasi Jumalaan, niin mekin voimme turvata, tapahtui meille mitä tahansa. Edes kirjan loppu ei tarjoa helppoa ratkaisua, vaan kaikki menee hyvin realistisesti loppuun asti.

Siitä iso plussa tälle kirjailijalle - täytyypä tutustua hänen muuhunkin tuotantoonsa!

Loppuun kuvaus Ruskolassa pidetyistä seuroista:

Ruskolan seurat oli ilmoitettu kirkossa. Keskipäivällä alkoi väkeä tulla. Heitä saapui naapuripitäjästäkin, myös pappeja tuli sieltä. Monet soutivat veneillä jokea myöten, nuoret miehet ja naiset ajelivat iloisesti pyörillä. Toiset matkasivat hevoskyydillä tai kävelivät paljasjaloin, kengät pantiin jalkaan vasta hieman ennen määränpäätä.
  Ruskolan kesäinen pihamaa täyttyi tumma-asuisesta väestä. Ne, joilla ei ollut körttipukua, olivat pukeutuneet tummiin, kauniisiin vaatteisiin. Miehillä oli enimmäkseen päällään harmaa tai musta körttivästi. 
  Pöydässä tarjoiltiin maitoa ja teetä sekä sikurilla ja voikukan juurilla jatkettua kahvia vehnäpullan kanssa, ja takkatulen liekillä paistettua, hyvänmakuista mustankirjavaa juustoa.
  Vastoin perinteisiä tapoja aloitettiin seurat talon emännän, Katrin, johtaman kuoron laululla: "Oi kuningasten kuningas, sä maan ja taivaan valtias..." Ruskolat halusivat yhdistää seuroihin myös isänmaallisen hengen, ilon ja kiitoksen saadusta itsenäisyydestä.

Kirjapaja 1985, 218 sivua

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ilahduttavat ja ovat tervetulleita! Ne julkaistaan tarkistuksen jälkeen. Sellaisia kommentteja, joissa yritetään käännyttää minua opillisissa kysymyksissä, kuten kasteasiassa, en kuitenkaan enää julkaise.