maanantai 12. kesäkuuta 2017

Anna-Mari Kaskinen: Kiireettömyyden lahja

Kuvitus Minna L. Immonen.
Jo nimi ja ulkoasu kertovat, että kysymyksessä on lahjakirja, ja lahjaksi sain tämän itsekin. Itselleni tällä kirjalla on paljon tunnearvoa, koska sain sen mieheltäni, minä joka aina stressaan siitä, etten saa tarpeeksi paljon aikaan, en jaksa niin kuin pitäisi enkä ole sellainen tehokas ja aikaansaava "kelpo vaimo", josta Sananlaskujen kirjassa puhutaan.

Silti, vaikka olen a) luonteeltani enemmän mietiskelijä kuin touhuaja ja b) terveydentilanikaan takia en jaksa niin paljon kuin pitäisi, mieheni antoi minulle tällaisen kirjan: Kiireettömyyden lahja! Kirjan, jonka runoissa kannustetaan jättämään suorittaminen ja lepäämään, olemaan hiljaa. Kaskinen kehottaa unohtamaan vaatimukset ja stressin.

Kirjaa kuvaa hyvin esimerkiksi seuraava runo:

Mistä levon löytää voisin?
Tänään riitä en.
Vihdoin itselleni soisin
hetken hiljaisen.

Liian monta vaatimusta
täytettävä on.
Silti sisälläni syyttää
sormi armoton.

Missä löydän mielenrauhan,
kiireen jättää saan?
Milloin olen valmis levon
vastaanottamaan?

Toisaalta tämä runo eroaa monista muista ehkä siinä, että siinä enemmän kysellään ja ollaan ahdistuneita oman riittämättömyydentunteen ja sisäisten vaatimusten kanssa. Mutta juuri siksi minun itseni on kaikkein helpoin eläytyä tähän runoon, koska itsekin kyselen näitä samoja kysymyksiä enkä osaa ottaa armoa tai lepoa vastaan (en Jumalalta enkä ihmisiltä).

Muissa Kaskisen runoissa on enemmän levollista luottamusta ja kehotusta lepoon. Esimerkiksi yhdessä runossa puhutaan syksystä, jolloin kesän helteisen uurastuksen jälkeen on lupa vetäytyä lepoon. Runo loppuu näin lohdullisesti:

Syksy kutsuu sinua:
ole toivon kantaja.
Lepää, kunnes voimaa saat.
Toisillekin aarteet jaat.
Kuorma, ennen leveä
on nyt höyhenkeveä.

Tämän kirjan runoissa kristillinen sanoma ei tule suoranaisesti esiin; se on ehkä tarkoitettukin lahjakirjaksi, jonka voi antaa kenelle tahansa. Seuraavassa runossa on kuitenkin pieni viittaus Jumalaan:

Luottamuksen tielle jään,
vaikken vielä tiedäkään
kenen kanssa, kenen luo,
mitä tulevaisuus tuo.

Kaikki täyttyy aikanaan.
Valmiiksi ei tullakaan.
Tyhjän käden ojennan
käsiin suuremman.

Itse olen niin pulassa sisäisten vaatimusteni kanssa, että vaikka kukaan ihminen ei vaatisi minulta mitään, kuvittelen kuitenkin, että kaikki vain vaativat ja odottavat. Siksi tämäntyyppisiä kirjoja saisi olla enemmänkin. Viime aikoina on ollut tavallistakin raskaampi olo vaatimusten puristuksessa, joten olin jo viime viikosta asti etsinyt tätä kirjaa. Meillä kun vain on kirjahyllyissämme satoja kirjoja ja nekin ovat osittain vaihtaneet paikkaa viime aikoina, en onnistunut löytämään tätä ennen kuin tänään.

Mieheni on muutaman kerran sanonutkin, että eihän kaikkien ihmisten tarvitse olla samanlaisia, ja on tuntunut arvostavan minua juuri tällaisena turhanpäiväisenä mietiskelijäluonteena. Kuulemma ei blogeihinikaan mitään syntyisi, jos en ottaisi aikaa ajattelemiseen ja lukemiseen. Ja tottahan se on. Mutta silti niitä vakuutteluja kai pitäisi kuulla harva se päivä, koska on niin riittämätön ja syyllinen olo, "kun olen vain tällainen".

Tästä nyt tuli hiukan omakohtainen tilitys kirjan henkilökohtaisen merkityksen takia. Mutta Anna-Mari Kaskiselle, jos hän joskus näkee tämän postauksen, haluan sanoa kiitokset tästä kirjasta ja sen levollisesta, armollisesta ja hoitavasta sanomasta!! Näissä runoissa on jotain samaa kuin Jeesuksen sanoissa: "Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon."

Voin suositella näitä runoja kiireisille, stressaantuneille, erilaisten vaatimusten väsyttämille ja lepoa kaipaaville.

Niin, ja melkein unohdin sanoa! Minna L. Immosen kuvitus kirjassa on kaunista ja herkkää ja sopii hyvin yhteen näiden tekstien kanssa.

Kirjapaja 2014, 47 sivua

2 kommenttia:

  1. Tykkään Kaskisen runoista ja Immosen kuvista, mutta minulla ei ole vielä yhtäkään hänen kirjaa omassa hyllyssä. Mun mies ostaa vain kukkia (paree sekin kun ei mitään) ja ei aina niitäkään, kun kuulemma mä saan ostettua kirjat itsekin :D Tunnen sieluje siskoisuutta, sillä olen myös mietiskelijä, elämänautiskelija, lukuhöperö ja rakastan kirjoittaa kirjablogia ja vähäsen muutakin , kunhan aika sallii. Runonlausunta on myös mun tapa ilmaista runoja ja elää niiden mukana. Munkin mies hyväksyy mut tälläisenä kuin oon, eikä vaadi mun olevan sellainen "kodin hengetär" mikä ei vaan luonnistu mun "elämäntaitelija" luonteellani :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että on muitakin "elämäntaiteilijoita", nautiskelijoita & mietiskelijöitä! Ja ihanaa, että miehesi hyväksyy sinut sellaisena. Ei minunkaan mies aina ostele lahjoja (ja kukkia ei koskaan, mutta samapa se, kun tappaisin ne kuitenkin!), mutta tämä kirja olikin synttärilahja. Olisipa joskus hauska tavata sukulaissielu, kun niin lähellä asutkin :)

      Poista

Kommentit ilahduttavat ja ovat tervetulleita! Ne julkaistaan tarkistuksen jälkeen. Sellaisia kommentteja, joissa yritetään käännyttää minua opillisissa kysymyksissä, kuten kasteasiassa, en kuitenkaan enää julkaise.