tiistai 8. elokuuta 2017

Eeli J. Hakala: Jumalan lapsi

Kun näin tämän kirjan Luther-divarin hyllyssä ja selasin sitä, kiinnostuin välittömästi. En ollut ennen kuullut Eeli J. Hakalasta, vaikka neljännen polven evankelinen olenkin (mutkien kautta kotiin palannut vain), mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Huomasin nimittäin, että lukuvuoroaan odottavassa kirjassa Evankelisen herätysliikkeen sydänääniä Reijo Arkkila kertoo jotain myös Hakalasta, joten ilmeisesti hän on ollut joku sellainen, joka olisi syytä tuntea.

Kyllä olenkin tämän kirjan luettuani sitä mieltä, että hänet olisi syytä tuntea! Jotenkin niin ihanasti Eeli J. Hakala avaa siinä Raamatun ja taivaan aarteita lukijalle. Evankeliumi loistaa kirkkaana hänen tekstinsä jokaisella rivillä. Kirja teki Jeesuksen, hänen sovitustyönsä ja taivasasiat entistä rakkaammiksi minulle. Oli myös hienoa, miten Hakala ammensi kaiken opetuksensa suoraan Jumalan sanasta; tekstin seassa oli paljon Raamatun jakeita.

Kaikki tämän kirjan luvut ovat täynnä ihanaa armon ja veren evankeliumia. Heikollekin armo riittää näissä teksteissä. Heikoinkin pääsee perille. Toisaalta kuitenkin Hakala opettaa uskovaa myös elämään saamansa kutsumuksen arvon mukaisesti, sanassa pysyen.

Kirjassa käydään uskonelämän perusasioita läpi, ja kuitenkin se on niin huikea kirja, ettei tarvitse olla mikään vasta-alkaja näissä asioissa voidakseen lukea sen. Siitä saa nuori ja vanha uskova yhtä lailla ammennettua voimaa elämäänsä. Hakala kirjoittaakin, ettei uskossa kasvaminen ole sitä, että kasvettaisiin jotenkin evankeliumista eteenpäin johonkin "syvempiin totuuksiin", vaan siitä samasta evankeliumista, joka meidät pelasti, me saamme elää jokaisena elämämme päivänä, ja sieltä se elämä lähtee, ei mistään muualta. Ei ole mitään "syvempää totuutta".

Kirjan alussa käsitellään Jumalan lapseutta, uudestisyntymistä ja kastetta. Kolmas luku on otsikoitu sanoilla "Vähäuskoinen Jumalan lapsi", ja se oli heikolle uskovalle lohdullista luettavaa. Sitten käsitellään pyhitystä, kiusauksia, rukouselämää, Jumalan lapsen iloa, ehtoollista, Jumalan lapsen kasvamista, lähetystyötä, taivasikävää ja taivaaseen pääsemistä. Lopussa, tavallaan "viimeisenä lukuna" on vielä laulun sanat: "Sun lapsesi olen täällä jo nyt Isä taivaan! Sun lapsesi! Oi, riemu se ääretön aivan!.." mikä onkin kirjan aiheeseen sopiva laulu.

Sain jokaisesta luvusta paljon, ja tämä on sellainen kirja, joka varmasti tulee luettua vielä monta kertaa tulevaisuudessa. Erikseen mainitsen kuitenkin luvut pyhityksestä ja ehtoollisesta. Pyhitys-luku oli vapauttavaa evankeliumia sekin, kun Hakala todisti useita Raamatun jakeita käyttäen, miten meidät on pyhitetty kerta kaikkiaan ja pyhitetty Jeesuksen veressä. Toki pyhään elämäntapaankin tulee pyrkiä, mutta pyhyys on meille jo lahjoitettu kasteessa, jossa meidät pestiin puhtaiksi ja puettiin Kristuksen vanhurskauteen ja pyhyyteen. Hän on meidän pyhityksemme! Ei vanhaa minäämme voi ikinä tehdä paremmaksi, eikä meillä ole mitään omaa pyhyyttä, vain Kristuksen pyhyys. Tässä pyhityksestä ei tehty mitään lakia ja ahdistavaa suoritusvaatimusta.

Ehtoollinen puolestaan on minulle rakas aihe, ja siitäkin Hakala kirjoittaa ihanasti. Hän sanoo esimerkiksi: "Herran ehtoollinen on juhla, jossa saamme oman kelvottomuutemme tilalle Kristuksen kelvollisuuden." ja: "Herran ehtoollinen on annettu heikoille avuksi. Siinä saamme näkyvissä välineissä havainnollisella tavalla Kristuksen lahjoineen. Ehtoollinen osoittaa, miten Jeesus on antanut itsensä omaksemme ja kuinka hän tulee luoksemme. Se karkoittaa epäilykset, ja heikko usko vahvistuu."

Päätän tähän lainaukseen:

"Lapsi on perillinen. Sitä on heikko ja sairas lapsi yhtäläisesti kuin tervekin lapsi. Perintöoikeus perustuu lapseuteen eikä ansioon. Jokainen Jumalan lapsi on hänen perillisensä, ei ansiosta, vaan lapseuden perusteella."

Sen haluan vielä sanoa, että ainakin minulle Hakalan kirjan lukeminen oli niin riemullinen kokemus, että oli kuin olisin saanut viettää evankeliumijuhlaa kotona yksikseni! Jumalan lapsi pääsi vahvasti mukaan lempikirjojeni joukkoon. Se toi maistiaisia taivaasta.

SLEY 1954 (4. painos), 111 sivua

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti