tiistai 15. elokuuta 2017

Eeli J. Hakala: Kotiin

Tämän kirjansa Eeli J. Hakala on kirjoittanut nuorena pappina herätysajan keskellä. Lukemani seitsemännen painoksen esipuheessa nimittäin Reijo Arkkila kertoo, että Hakalan työkausina eri paikkakunnilla syntyi evankelista herätystä, niin että vielä vuosikymmenien jälkeenkin puhuttiin "Hakalan herätyksestä". Kotiin-kirjansa ilmestyessä vuonna 1918 Hakala oli noin kolmekymppinen.

Tässä teoksessaan Hakala kirjoittaa taivaasta, taivaan tiestä ja sille pääsemisestä, meidän taivaan tien kulkijoiden matkasta täällä maan päällä ja taivaaseen pääsemisestä sitten matkan lopulla. Luulinkin ensin, että kirja käsittelee enimmäkseen taivasta, mutta kyllä se eniten kertoo siitä yhdestä Tiestä, joka on taivaaseen, eli Jeesuksesta, ja siitä miten sille tielle päästään ja millaista taivaan tien kulkeminen on.

Selkeästi Hakala kertoo, että omien kantamusten - eli omien tekemisten ja yritysten - kanssa ei kaidalle tielle mahduta, vaan kaikki oma yritys on jätettävä pois pelastuksen asiassa. Jumala vanhurskauttaa jumalattoman, "sen, joka ei töitä tee", yksin Jeesuksen ristintyön perusteella, hänen sovintoverensä kautta.

Vaikka kirja on hyvin lyhyt, siihen mahtuu monia syvällisiä ja lohdullisia ajatuksia. Tässä yksi esimerkki:

"Uskovainen, vaikka olisi kauankin ollut uskossa, on aina ottamassa vastaan eikä antamassa Jumalalle. Usein käsitetään niin, että uskon vaikuttamat hyvät työt ovat niitä lahjoja, joita meidän tulee antaa Jumalalle. Ellei niitä havaita itsellään olevan, epäillään omaa uskon tilaa. On totta, että elävä usko vaikuttaa tekoja. 'Usko ilman tekoja on kuollut.' (Jaak. 2:26) Uskovainen ei kuitenkaan niitä näe eikä voi niitä viedä Herralle. Viimeisenä päivänäkään hän ei tietäisi niistä, ellei Jeesus sanoisi. Totinen kristitty elää syntisyytensä tunnossa ja näkee itsensä yhä huonompana."

Myös Hakala kirjoittaa esimerkiksi siitä, kun Herra moitti Efeson seurakunnan enkeliä ensimmäisen rakkauden hylkäämisestä. Tällä jakeellahan on sanankuulijoita syyllistetty monet kerrat, ainakin siellä missä minä ennen liikuin. Lisäksi olen monesti ihan itsekin ilman kenenkään apua syyllistynyt tuosta kohdasta ja ajatuksesta, ettei minulla ole tarpeeksi rakkautta Jeesusta kohtaan. Mutta Hakala kirjoittaa, että se ensimmäinen rakkaus on Jeesuksen rakkaus meihin. "Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi" (1. Joh. 4:10). "Kun pysytään Jeesuksen rakkaudessa, niin ollaan taivaan tiellä", Hakala päättää.

Hänellä on myös terve näkemys siitä, että kärsimys kuuluu uskovan elämään:

"Hurskaalle tapahtuu paljon pahaa, mutta Herra päästää hänet kaikesta pahasta. Herra antaa sairautta, köyhyyttä, kutsuu rakkaita omaisia pois ja antaa joutua pilkan ja panettelun kohteeksi, hyljätyksi ja ylenkatsotuksi. Nämä kaikki ovat tarpeellisia, jotta uskolla olisi turvana vain sovintoveri."

Siinä on oikeaa ristin teologiaa vastapainoksi kaikelle nykyään niin suositulle kunnian teologialle.

Lukiessani ehdin jo ihmetellä, eikö Hakala tässä kirjassa puhu kasteesta ollenkaan, mutta tulihan sekin sieltä sitten. Myös ehtoollisesta oli jotain, kylläkin vain muutama rivi.

Hakalan mukaan uudestisyntyminen tapahtuu vain kasteessa. Raamatussa mainittu sanan kautta uudestisyntyminen on hänen mukaansa sitä, kun ihminen palaa takaisin uskoon. Mutta tästä ei enempää; huomasin vain tämän asian tästä kirjasta. Viisaammat miettikööt sitä tarkemmin.

Antoisa kirja tämäkin oli, vaikka se vähän aikaa sitten hehkuttamani Jumalan lapsi jää edelleen suosikikseni.

SLEY-Kirjat Oy 1986
Seitsemäs uusittu ja tarkistettu painos
Ensimmäinen painos ilmestyi v. 1918.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ilahduttavat ja ovat tervetulleita! Ne julkaistaan tarkistuksen jälkeen. Sellaisia kommentteja, joissa yritetään käännyttää minua opillisissa kysymyksissä, kuten kasteasiassa, en kuitenkaan enää julkaise.