tiistai 26. syyskuuta 2017

Reijo Arkkila: Kolme todistajaa taivastiellä

Ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä puhutaan kolmesta todistajasta: Henki, vesi ja veri. Vanhan kirkon ajoilta saakka näiden on ymmärretty tarkoittavan sanaa, kastetta ja ehtoollista, joista me luterilaiset käytämme nimeä armonvälineet. Tänään Golgatan työ, Kristuksen ansio, Kristus itse tulee luoksemme näissä armonvälineissä, kirjoittaa Reijo Arkkila tässä kirjasessaan.

Jos edellinen lukemani kirja Alttarin sakramentti oli maallikolle hiukan vaikeatajuista tekstiä, niin tämä Arkkilan pieni kirja puolestaan käsittelee sanaa, kastetta ja ehtoollista hyvin selkeästi ja ymmärrettävästi. Sellainenkin, joka ei uskonasioista paljoa tiedä, voi tämän kirjan avulla tutustua aiheeseen. Luvut ovat lyhyitä ja helppolukuisia.

Arkkila kertoo, että Raamattu on erään kreikan sanan mukaan "Jumalan hengittämä" kirja, joka on ensisijaisesti pelastuksen "oppikirja". Mutta se ei vain jaa tietoa pelastuksesta, vaan se tuo sen meille. Sana on myös kaksiteräinen miekka, jossa on sekä laki että evankeliumi. Niitä molempia tarvitaan ja molempia pitää julistaa. Kummallakin on oma tehtävänsä.

Myös Raamatun tulkinnasta Arkkila kirjoittaa; sana on tulkittava kokonaisuudesta käsin ja sen omilla ehdoilla, niillä avaimilla, joita Raamattu itse meille antaa.

Luetun ja kuullun sanan kautta me kuulemme evankeliumin syntien anteeksiantamuksesta. Kaste puolestaan liittää meidät Kristukseen. Kaste pelastaa, kuten Raamatusta selvästi käy ilmi. Myös Pyhä Henki saadaan Raamatun mukaan kasteessa. Kasteessa meidät haudataan yhdessä Kristuksen kanssa ja herätetään uuteen elämään. Saamme jo täällä maan päällä elää ikuista elämää Jumalan lapsina.

Kasteen yhteydessä kirja käsittelee luonnollisesti myös lapsikastetta ja perustelee sen Raamatulla. Joihinkin yleisimpiin lapsikasteen vastustajien väitteisiin Arkkilalla on perustellut vastaukset.

Ehtoollisen kohdalla lähdetään liikkeelle sen vanhan liiton aikaisesta esikuvasta: israelilaisten vapautumisesta Egyptistä ovenpieliin sivellyn karitsan veren kautta. Kirjassa tulee esiin myös sama luterilainen opetus reaalipreesenssistä kuin edellisessä lukemassani kirjassa - tässä vain paljon lyhyemmin. Eli se, että kun Jeesus sanoi, että tämä on minun ruumiini, niin silloin se on sitä!

Ehtoollisosiossa Arkkila puhuu myös esimerkiksi ripistä ja taivaasta. Rippi on tärkeä, mutta yksityinen rippi ei ole mikään pakko. Sen sijaan se on aarre sellaiselle, joka ei uskalla yleisestä synninpäästöstä uskoa syntejään anteeksi. Taivastiellä ehtoollinen puolestaan on meille sellaista enkelten leipää jota manna oli israelilaisille, kun he tekivät erämaassa matkaa kohti luvattua maata. Ehtoollista on ihanasti sanottu myös kuolemattomuuden lääkkeeksi, mikä sopii hyvin Jeesuksen sanoihin: "Sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä" (Joh. 6:54).

Hyvä kirja taivasmatkalaisen käteen: muistutus niistä aarteista, jotka me armonvälineiden kautta saamme osaksemme.

"Katso siis ystävä Golgatalle! Sinullekin avattiin siellä taivas. Kasteessa Sinut nimeltä mainiten kutsuttiin taivastielle. Ehtoollispöydässä saat kuolemattomuuden lääkettä.

Kun taivas on avoinna, ei mitään puutu!"

Kustannus Oy Arkki 2007, 77 sivua

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ilahduttavat ja ovat tervetulleita! Ne julkaistaan tarkistuksen jälkeen. Sellaisia kommentteja, joissa yritetään käännyttää minua opillisissa kysymyksissä, kuten kasteasiassa, en kuitenkaan enää julkaise.