sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Aune-Inkeri Björkström: Rikotut rajat - Marjan tarina

Tällä kertaa luin insestin kokeneen "Marjan" (nimi muutettu) toipumistarinan. Rankka aihe, mutta itselleni siinä mielessä "helppoa" luettavaa, etten itse ole kokenut tällaista. Minua kiinnosti eläytyä insestin uhrin kokemuksiin ja siihen, millainen eheytymisprosessi Marjalla oli, miten hän selvisi kaikesta. Halusin saada edes jotain ymmärrystä tästäkin aiheesta.

Kun sanoin kirjaa itselleni "helpoksi", todettakoon, että henkilökohtaisesti en halua enkä pysty lukemaan koulukiusaamisesta kirjoitettuja kirjoja. Esimerkiksi Marko Annalan "Värityskirja" on teoriassa mielenkiintoinen, mutta en kestä ajatustakaan siitä, että lukisin, miten häntä kiusattiin. Ja tämä siksi, että olin itse koulukiusattu, eli aihe tulee itseäni liian lähelle. Marjan tarina ei tullut siinä mielessä lähelle, joten sen pystyin lukemaan. Siitäkin huolimatta, että Marjan kokemukset olivat todella rankkoja.

Marja oli oireillut eri tavoilla koko elämänsä ajan, mutta ei osannut kiinnittää asiaan huomiota, koska hän ei muistanut varhaislapsuudestaan paljoa eikä muistanut insestikokemuksiaan ollenkaan, mikä kuuluu olevan tavallista. Varsinkin jos tekijä on niin läheinen kuin oma isä tai äiti, lapsen torjunta on voimakasta, koska omista vanhemmistaan haluaa uskoa vain hyvää ja heitä haluaa "suojella".

Marja oli jo yli 40-vuotias aviovaimo ja perheenäiti, kun hän alkoi muistaa. Muistot eivät tulleet kerralla, vaan pala palalta pitkän terapiaprosessin aikana. Muistot saivat aikaan myös masennusta ja itsetuhoisuutta. On ymmärrettävää, että tunne-elämä ja elämä yleensä menee kaaokseen, kun tuollaisia muistoja alkaa tulla.

Kirjassa kerrotaan seikkaperäisesti terapiaprosessista, joten terapiasta kiinnostuneillekin tämä on mielenkiintoista luettavaa. Marja kävi sekä virallisessa Kelan terapiassa että sielunhoitoterapeutilla, jonka kanssa samanaikaisesti hän tapasi myös erästä rukouspalvelijaa. Lisäksi hän oli mukana vertaistukiryhmissä ja Rikotusta eheä -tapahtumissa. Erityisesti sielunhoitoterapeutti oli Marjalle tunnetasolla tärkeä, joten suhteesta häneen kerrotaan paljon, kun taas Kelan terapeutti jää lukijalle vieraaksi.

Onnekseen Marjalla oli ymmärtäväinen aviomies, josta oli myös suuri apu toipumisprosessissa. Myös karismaattisuus, ns. "kuunteleva rukous" ja armolahjat olivat mukana paranemisprosessissa. Marja näki myös esimerkiksi unia, joista oli apua asioiden avautumisessa.

Lopulta kyllä koulukiusatun taustallanikin näin myös jotain yhteistä itseni ja Marjan välillä. Esimerkiksi tämä: molemmissa tapauksissa uhri helposti kokee olevansa syyllinen. Marjakin koki, että hänessä täytyi olla vikaa, hän oli paha ja syntinen, kun hänelle tehtiin niin. Karmeaa oli se, että jopa joku uskovainen sanoi hänelle, että kyllähän sen saa anteeksi - vaikka ei uhrin tarvitse saada anteeksi, vaan tekijän!

Marjan piti myös opetella tuntemaan vihaa ja muita tunteita, ja lopulta prosessin loppuvaiheessa hän pystyi antamaan anteeksi, aivan lopussa jopa tunnetasolla.

Ihmeellistä oli se, miten paljon eheytymistä Marja sai kokea. Myös seksuaalisella alueella, mikä luonnollisesti teki hyvää avioliiton seksielämälle.

Oli upeaa lukea loppuun asti tämä tositarina ja nähdä, miten kauniisti Jumala teki hoitavaa työtään Marjan elämässä. Niin, jumalasuhde oli tietysti yksi, joka myös oli vaurioitunut rikkinäisen isäsuhteen takia. Marja pystyi uskomaan Jeesukseen ja Pyhään Henkeen, mutta ei Jumalaan Isänä. Hänellä oli negatiivinen jumalakuva. Hän kävikin läpi kapinavaiheen suhteessa Jumalaan ja sai kokea, että Jumala kestää meidän vihamme. Sen ja sielunhoitoterapian kautta löytyi armahtava Jumala ja myös Taivaan Isän syli.

En halua paljastaa kaikkea tästä kirjasta, mutta isäsuhteen ja jumalasuhteen lisäksi myös äitisuhdetta tässä käsitellään. Samoin Marjan avioliittoa ja äitiyttä.

Takakannessa sanotaan, että kirja ei sovellu alle 18-vuotiaille. Se onkin aivan oikein. Mutta valitettavasti aivan liian monet joutuvat kohtaamaan nämä asiat omassa elämässään reilusti alle 18-vuotiaina, jopa alle kouluikäisinä, kuten Marja, josta tässä kirjassa kerrotaan. Heidän kohdallaan seksuaalisen väkivallan tekijät eivät kysele ikärajoja eivätkä lupia. Se on hirveän surullista.

Kirjan sanoma on kuitenkin erittäin valoisa: insestin uhreillekin on toivoa. Insestistä voi selvitä!

Kustannus Oy Uusi Tie 2009, 172 sivua
Kirjan lopussa on kirjallisuutta toipumisen tueksi ja muita avun lähteitä.

P. S. Mitä karismaattisuuteen tulee, olen itse henkilökohtaisista syistä nykyään melkoinen antikarismaatikko. Mutta joudun kyllä myöntämään, että omassakin toipumisprosessissani oli joissain tilanteissa myös armolahjoilla oma merkityksensä.

2 kommenttia:

  1. Kiitos kirjan esittelystä. Varmasti on rankka kirja, mutta osasit kuvata kirjan sisältöä niin kauniisti että tekee mieli tarttua tähän tärkeään kirjaan. - Mukavaa loppuviikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta että tämä on tärkeä kirja. Kannattaa lukea. Mukavaa loppuviikkoa sinullekin!

      Poista

Kommentit ilahduttavat ja ovat tervetulleita! Ne julkaistaan tarkistuksen jälkeen. Sellaisia kommentteja, joissa yritetään käännyttää minua opillisissa kysymyksissä, kuten kasteasiassa, en kuitenkaan enää julkaise.