maanantai 16. lokakuuta 2017

Matti Väisänen: Pelastuksesta osalliseksi - Mitä Raamattu ja Tunnustuskirjat opettavat pääsystä Kristuksen yhteyteen

"Piispa TT Matti Väisänen on tutkinut viimeisen 25 vuoden aikana Pyhää kastetta niin Raamatussa kuin kirkossakin. Tutkimisen tuloksena on syntynyt 2000 sivua kastekirjallisuutta. Nyt on kädessäsi Väisäsen kasteteologinen yhteenveto, hänen testamenttinsa. Se on erinomainen kiteytys", kertoo tämän kirjan takakannessa toinen teologian tohtori, Anssi Simojoki.

Kun tausta on tämä, lukija voi odottaa varsin laajaa ja syvällistä asiantuntemusta tutkittavasta aiheesta eli kasteesta. Sitä tämä kirja myös pitää sisällään.

Kirjassa on kaksi osaa: pelastusteologinen ja dogmihistoriallinen. Kuten kirjan alaotsikostakin käy ilmi, asioita tutkitaan Raamatun ja Tunnustuskirjojen valossa. Ensimmäisessä osassa käydään läpi uudestisyntyminen, kaste ja usko sekä niiden suhde toisiinsa. Toisessa osassa käydään läpi luterilaisten kirkkojen kasteteologian vääristymiä ja niiden historiallista taustaa.

Väisänen puuttuu kirjassaan varsinkin siihen yleiseen vääristymään, että olisi kaksi eri pelastuksen tapaa: lapsi uudestisyntyisi kyllä kasteessa, mutta aikuinen voisi uudestisyntyä pelkän sanan kautta jo ennen kastetta. Kuitenkin Raamattu opettaa, että pelastukseen tarvitaan molemmat: sekä usko että kaste. Ei ole olemassa kastamatonta kristittyä. Sanansa kautta Jumala voi "siittää" ihmisessä pelastusta kaipaavan uskon ennen kastetta, mutta varsinainen pelastava Jumalan Pojan usko, syntien anteeksiantamus, Pyhä Henki ja muut pelastuksen lahjat saadaan kasteessa, jossa ihminen uudestisyntyy.

Toki Väisänen myöntää kuten muistaakseni Lutherkin, että jos joku on sanan herättämällä tunnolla ja haluaisi saada kasteen, mutta ei syystä tai toisesta sitä saa ja ehtii kuolla, Jumala voi kyllä olla tällaiselle ihmiselle armollinen. (Itselleni tulee mieleen ryöväri ristillä.) Mutta Raamattu velvoittaa meidät kuitenkin elämään sen mukaan, että kaikki kansat on opetuslapseutettava "kastamalla ja opettamalla". Kaste on välttämätön pelastukseen.

Tuossa pelastusteologisessa osassa Väisänen avaa monia asioita alkukielen kautta. On esimerkiksi tärkeää ottaa huomioon kreikan verbimuodot, koska niillä on ratkaiseva vaikutus siihen, mitä tekstissä todella sanotaan.

Dogmihistoriallinen osa oli itselleni mielenkiintoinen, koska siellä oli paljon minulle uutta tietoa kirkkohistoriasta ja eri teologien opetuksista. Luterilaisen kasteteologian vääristymät saivat alkunsa myöhäisestä Melanchthonista, joka lähti tekemään kompromissia reformoidun opetuksen kanssa. Tämän jälkeen kirjassa kerrotaan puhdasoppisuuden ajan teologien opetuksista, pietismistä ja sen tulosta Suomeen sekä uuspietismistä eli ns. viidesläisestä liikkeestä Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa. Olen lukenut jo sen verran muita kastekirjoja, että lopulta itselleni oli antoisinta tutustua tähän historialliseen taustaan, josta en ennestään tiennyt juuri mitään.

Kasteteologian vääristyminä Väisänen esittelee seuraavat: että jo kastettu mutta uskosta luopunut voisi vielä uudestisyntyä; että uudestisyntyminen voisi tapahtua monta kertaa ihmisen elämän aikana; ettei kasteessa tapahdu uudestisyntymistä; kasteen sijoittaminen "toissijaisten perustavien" oppien joukkoon - ja jo edellä mainittu kahden pelastuksen tavan oppi.

Kirjan loppupuolella Väisänen esittelee suomalaisen kasteteologian jalokivenä F. G. Hedbergin kirjan Pyhän kasteen puolustus, josta olen kirjoittanutkin tässä blogissa; se oli peräti kaikkein ensimmäinen kirja-arvioni täällä. Hyvä kirja se olikin!

Aivan lopussa on vielä liitteenä Väisäsen ystävän "Eevan" tarina (kerrottu peitenimellä), joka oli aivan valtava osoitus siitä, miten sielunhoidollinen vaikutus kasteella voi olla armoa vuosikymmenet epäilleelle!! Se oli ihana loppuhuipennus tälle kirjalle.

Tiedän, että teologit ovat väitelleet tästä kirjasta, mutta minä en ole teologi eikä minulla ole edellytyksiä osallistua kovin teologiseen väittelyyn. Sen sijaan olen joskus opiskellut vähän viestintää ja työskennellyt jonkin aikaa toimittajana, ja siltä pohjalta pyrkimykseni oli nyt kirjoittaa vain objektiivinen esittely tästä kirjasta.

Sen voin kuitenkin sanoa, että Väisäsen kirja oli todella asiantunteva, perusteellinen ja syvällinen esitys kasteesta. En suosittelisi näin teologista kirjaa ihan aloittelijalle, mutta jos luterilainen kasteopetus on sinulle ennestään tuttua ja kaipaat ns. "vahvaa ruokaa", niin tässä sitä tulee!

P. S. Viisaamman kirjoittajan (Petri Hiltusen) ajatuksia Väisäsen kirjasta löytyy täältä: http://www.luterilainen.net/matti-vaisasen-uusimman-kirjan-esittely/.

Julkaisija: Suomen evankelisluterilainen Lähetyshiippakunta
Kustantaja: SLEY-Media 2017, 241 sivua

5 kommenttia:

  1. Hei.

    En malta olla kommentoimatta tätä kirja-arviota.

    Haluaisin oikeastaan kysyä kysymyksen. Pidätkö piispa Väisäsen tulkintaa Schmalkaldenin opinkohdista uskottavana? Viittaan tähän Tunnustuskirjojen kohtaan: "Myös ne, jotka ovat uskossa ennen kastetta tai tulevat kasteessa uskoon, saavat uskon ulkonaisen, edeltävän sanan välityksellä." (http://tunnustuskirjat.fi/s/kolmas.html) Väisänen väittää, että tässä on käännösvirhe. Alkuteksti tekee hänen mukaansa erottelun niihin, jotka ovat siistetyn uskossa ennen kastetta ja niihin, jotka ovat Jumalan Pojan uskossa kasteen jälkeen.

    Kyseinen kohta on haastava Väisäsen opetukselle, koska se näyttää rinnastavan uskon, joka on sanan kautta ennen kastetta, uskoon, joka on kasteen jälkeen. Näin ollen Tunnustuskirjojen opetus ei seuraisi Väisäsen kahden uskon mallia. Tästä seurauksena olisi taas se, että koko dogmihistorialliselta osalta putoaisi pohja pois: jo Luther oli "filippisti", koska hän ajatteli, että julistettu sana voi antaa varmasti pelastavan uskon.

    Itse ajattelen, että Väisänen on väärässä sekä Tunnustuskirjojen tulkinnassaan että kieltäessään julistetulta sanalta uudestisynnyttävän voiman. Olen kirjoittanut Väisäsen uusimman kirjan raamattuargumentoinnin kritiikin, joka löytyy täältä: http://luterilainen.com/fi/lue/artikkeleita/matti-v%C3%A4is%C3%A4nen-pelastuksesta-osalliseksi-%E2%80%93-raamattuargumentaation-tarkastelua-ja-systemaattisteologisten-ongelmien-pohdiskelua Lisäksi pidin oppitunnin, jossa käsittelen sitä, mitä Raamattu oikeastaan opettaa uudestisyntymisestä, sanasta ja kasteesta: http://luterilainen.com/fi/kuuntele/teologiset-esitelm%C3%A4t/sana,-kaste-ja-uudestisyntyminen

    Yst. terv.

    Mika Bergman

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi! Kuten sanottu, en ole teologi enkä pyri ottamaan kantaa tähän kirjaan; lähinnä esittelin vain mitä se pitää sisällään. Te teologit voitte sitten keskustella tästä niin paljon kuin haluatte - oletan, että sinäkin olet teologi :)
    Jatkossa aion blogata vähän helpommista kirjoista :) Siunausta sinulle!

    VastaaPoista
  3. Kiitos, siunausta sinullekin!

    Sen haluan vielä sanoa, että ajattelen, että teologian pitäisi olla niin helppoa, että galilealaiset kalastajatkin voisivat ymmärtää sitä. Jos se ei ole sellaista, se viittaa siihen suuntaan, että metsässä ollaan.

    Tällä kommentilla toivon rohkaisevani siihen, ettei teologisia kysymyksiä annettaisi vain pastoreitten mietittäväksi. On jokaisen kristityn velvollisuus - ja etuoikeus! - tutkia, mitä Raamattu sanoo näistä kysymyksistä.

    VastaaPoista
  4. Täältähän löytyy vaikka mitä aarteita, tuttujakin teoksia kuten tämä, joka todella "vahvaa leipää". Kirja on mulla kesken, vaatii hidasta tahtia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun löydät aarteita :) Tämä oli tosiaan vahvaa ruokaa ja vaatii keskittymistä. Taisi mullakin kestää aika pitkään tämän kanssa.

      Poista

Kommentit ilahduttavat ja ovat tervetulleita! Ne julkaistaan tarkistuksen jälkeen. Sellaisia kommentteja, joissa yritetään käännyttää minua opillisissa kysymyksissä, kuten kasteasiassa, en kuitenkaan enää julkaise.