sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Bo Giertz: Usko yksin

Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden! Se on Bo Giertzin väkevän historiallisen romaanin sanoma. Tapahtumat sijoittuvat 1500-luvulle, aikaan jolloin uskonpuhdistus tekee tuloaan myös Ruotsiin. Vanha ja uusi usko ovat ristiriidassa keskenään, ja ristiriitoja pahentaa kuningas Kustaa Vaasan keinoja kaihtamaton valtapolitiikka. Hän pyrkii toteuttamaan uskonpuhdistuksen väkivalloin ja ryöstää kirkon omaisuuden valtiolle, mikä suututtaa talonpojat. He nousevat kapinaan, jonka kuninkaan palkkasoturit tukahduttavat verisesti.

Tässä historiallisessa tilanteessa elämäänsä elää omilla tahoillaan kaksi veljestä: harras paavinuskoinen kirkkoherra Andreas ja evankelinen kuninkaan kirjuri Martti. Syttyneessä sodassa he ovat vastakkaisilla puolilla. Taisteluiden melskeissä he joutuvat kumpikin huomaamaan syntisyytensä ja reagoivat asiaan omalla tavallaan.

Sen enempää en lähde juonta paljastamaan, mutta kirjassa kuvataan sekä katolisten että myöhemmin kuvaan astuvien "evankelisten veljien" yrityksiä ansaita Jumalan hyväksyntä omilla teoillaan. Vaikka kyseiset "evankeliset veljet" luulevat olevansa tosiuskovaisia, jotka ovat ainoina löytäneet Raamatun valon, he eivät huomaa, että heillä aivan samoin kuin paavinuskoisillakin on omat sääntönsä ja tietyt teot, joilla pyritään kelpaamaan Jumalalle. Heillä on evankelisuus vain nimessä. Tosiasiassa he ovat hurmahenkisiä ja luottavat omaan maailmasta erottautumiseensa ja kieltäymykseensä.

Ihmisen syvä syntisyys, joka ei rajoitu pelkkiin tekoihin, vaan on meidän olemuksessamme, ja toisaalta lakihenkisyys ja omiin "hyviin" tekoihin luottaminen tulevat vahvasti esiin kirjassa. Mutta niin tulee myös Jumalan armo, jota me emme voi eikä meidän tarvitse ansaita, vaan jonka Kristus on meille ansainnut ristinkuolemallaan.

Kirjan henkilöt saavat huomata, että ovat kiinnittäneet kaiken huomion omaan napaansa omaa hurskautta tavoitellessaan, kun heidän olisi sen sijaan pitänyt elää tavallista elämää ihmisten keskellä ja kiinnittää huomionsa lähimmäisiin. Meidän hyviä tekojamme kun ei tarvitse Jumala, vaan lähimmäinen. Tähän liittyen kirjassa pohditaan meidän työtämme ja kutsumustamme. Onko hengellinen työ ja yksinäisyyteen vetäytyminen hengellisempää kuin maallinen työ syntisten parissa ja kenties työnantajalla, jonka kaikki teot eivät ole Jumalan tahdon mukaisia? Näitä asioita Giertz käsittelee kiinnostavasti ja jakaa viisaita ajatuksia aiheesta.

"Kirjuri ei ollut halukas antamaan myöten. Hän sanoi nauraen:
  'Etköhän kohta suorastaan väitä, että oli synti, kun minä lähdin pois kuninkaan jumalattomasta kansliasta?'
  'Niin... melkeinpä vain! Sinun kutsumuksesi oli siellä. Jumala oli sinut asettanut sinne palvelemaan kansaraukkaasi. Nyt sinä sen sijaan karkasit Gert Hubmaierin luo. Siellä sinä palvelet ainoastaan itseäsi. Sillä et suinkaan ottanut sitä paikkaa voidaksesi hankkia lähimmäisraukallesi halpoja mausteita ja hyvää verkaa? - Ei, sinä otit sen paikan saadaksesi elää omaa pikku pyhimyselämääsi omin nokkisi. Aivan kuin munkki! Mutta miten luulet lähimmäisraukkasi käyvän, miten koko meidän onnettoman kansamme, jos kaikki totiset kristityt pesevät kätensä eivätkä tahdo olla missään tekemisissä tavallisen kansan ja tavallisen työn kanssa?'"

Tämän lisäksi kirjan eräässä luvussa kuvataan pitkästi ja yksityiskohtaisesti sotimista. Tässä kohdassa olin jo vähällä lopettaa lukemisen kokonaan, mutta ei kannata lannistua, vaikka pitkä sotakuvaus ei innostaisi! Kyllä sen jälkeen taas tapahtuu muutakin, ja myös sodan kuvauksella on oma merkityksensä tarinassa.

Sodan ja väärämielisen Kyösti Kuninkaan (Kustaa Vaasan) kautta Giertz pääsee käsittelemään myös kirkon ja kristityn suhdetta esivaltaan. Onko esivaltaa aina toteltava, oli se millainen tahansa? Onko oikein vai väärin toimia jumalattoman kuninkaan palveluksessa? Eikö tällaista esivaltaa saisi vastustaa väkivaltaisesti? Näihin kysymyksiin Giertzillä on vastauksia, jotka panevat lukijan ajattelemaan. Kirjassa tulee esiin luterilainen käsitys esivallasta ja meidän suhteestamme siihen.

Millaiset ovat veljesten dramaattiset vaiheet ja miten armo lopulta kirkastuu heille, sen kertoo Bo Giertz tässä hienossa romaanissaan. Sen lisäksi kirja on mielenkiintoista luettavaa jokaiselle keskiajan elämänmenosta ja historiallisista romaaneista kiinnostuneelle. Se piirtää lukijan silmien eteen kuvaa 1500-luvun Ruotsista. 

Jaan tähän loppuun vielä erään ihan kaunokirjalliselta kannalta kauniin kohdan, jossa Giertz kuvaa Andreaksen hartaudenharjoitusta kirkossaan:

"Andreas Herra ojensi kätensä, siveli sormellaan vihkivesiastian pohjalle muodostunutta jäätä, teki ristinmerkin ja laskeutui polvilleen. Hän tuskin rukoili sanoin, hänen mielensä vain täytti suuri rauha. Täällä asui Jumala, täällä olivat pyhäinkuvat vartiossa kuin värikkäänä vaiteliaiden, juhlallisten soturien saattona, kasvot tutkimattomina, rauhallisesti hymyilevinä. Täällä kuvasteli seinien kuvasarja Vapahtajan veristä kärsimystä ja kunniakasta voittoa. Täällä olivat jokaista kattopalkkia ja jokaista valtavan paksujen hirsikertojen vuoliaista jo vuosisatoja hyväilleet ylistyslaulut, pyhät muistot ne kyllästäneet."

SLEY-Kirjat 1984 (toinen painos), 404 sivua
Julkaistu aikaisemmin, v. 1945, WSOY:n kustantamana
Alkuteos: Tron allena
Suomentanut Lauri Hirvensalo
Kansi: Seppo Polameri

4 kommenttia:

  1. On varmasti mielenkiintoinen kirja tärkeästä historiallisesta ajankohdasta. Minäkin olen lukenut joitakin historiallisia romaaneja jotka liittyvät tuohon aikakauteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Historialliset romaanit ovat mielenkiintoisia, niitä voisi lukea enemmänkin. Tämä oli kyllä mielenkiintoinen ja myös hengellisessä mielessä erittäin antoisa kirja.

      Poista
  2. Mulla on tuo kirja ja tykkäsin siitä:) Siinäpä minulle sopiva idea seuraavaksi esiin otettavasta luettavasta, sillä Irlanti-kronikka kun tuli juuri luetttua loppuun, niin jotain "uutta" voisi siten aloittaa. Siitä on jo aikaakin jonkin verran, kun tuo kirja on viimeeksi tullut luettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä kirjoja onkin kiva lukea myöhemmin uudestaan. Minäkin tykkäsin tästä, kunhan selvisin sen sotakohtauksen yli :) Kokonaisuutena tämä oli todella hyvä kirja!

      Poista

Kommentit ilahduttavat ja ovat tervetulleita! Ne julkaistaan tarkistuksen jälkeen. Sellaisia kommentteja, joissa yritetään käännyttää minua opillisissa kysymyksissä, kuten kasteasiassa, en kuitenkaan enää julkaise.