perjantai 23. helmikuuta 2018

Vesa Ollilainen: Ihmeet ja äärikarismaattisuus

Nyt oli aivan huippuhyvä kirja!! Aihe on erittäin tarpeellinen tämän päivän kristillisessä kentässä, jossa moni juoksee ihmeiden, kokemusten ja tunteiden perässä enemmän kuin Jeesuksen.

Koen vain todella vaikeaksi kirjoittaa tästä kirjasta, koska nyt sen luettuani sen välissä on ties kuinka monta kirjanmerkkiä - eli hyviä kohtia, joita haluaisin lainata blogissa... mutta niin monesta on pakko karsia. Eli mitä otan ja mitä jätän? Toiseksi en osaa itse sanoa mitään niin viisasta kuin Ollilainen tässä kirjassa, joten olisi melkein parempi tyytyäkin pelkkiin lainauksiin. Tästä syystä voin myös heti kättelyssä todeta, että jokaisen kannattaa lukea tämä kirja itse eikä tyytyä minun vaatimattomaan arviooni siitä.

Ollilaisen kirja on siis todella tervehenkistä, tasapainoista ja raamatullista opetusta tästä aiheesta. Hän korostaa, että terve kristillisyys ja terve karismaattisuus nousee aina Raamatusta. Oikea karismaattisuus vetää ihmistä aina Jeesuksen ristin luo ja Raamattua lukemaan, ei pois Jeesuksen luota ja Raamatun ääreltä. Evankeliumi ei ole ilosanoma ajallisesta menestyksestä, vaan siitä, että Jeesuksen ristintyön tähden saamme synnit anteeksi ja pääsemme kerran taivaaseen, jossa kaikki kärsimys lakkaa. Maan päällä kärsimystä kyllä luvataan erityisesti kristityille.

Kirjassa käsitellään Raamatun tärkeyttä kaiken perustana, karismaattisuutta Raamatun arvioimana, ihmeitä, uskon vaatimusta ihmeiden ja rukousvastausten edellytyksenä, armolahjoja, oikeaa ja väärää karismaattisuutta, johdatusta, tunteita, "sisäisen äänen" kuulemista, kärsimystä... noin esimerkiksi! Ihmeen paljon Ollilainen on onnistunut sisällyttämään näin pienikokoiseen kirjaan, ja kaiken lisäksi niin täyttä dynamiittia!

Mitäpä minä enempää selittelemään. Seuraavassa otteita Ollilaisen tekstistä:

"Raamatun äärellä tärkein kysymyksemme ei ole: 'Mitä Jumala haluaa minun tekevän tänään?' Tärkeintä on etsiä Jeesusta: 'Miten Jumala tänään näyttää minulle ristiinnaulitun Kristuksen?'"


"Jumalan ääni kuuluu ulkopuoleltamme. Kun suuntaamme katseemme Jumalaan, suuntaamme katseemme Raamattuun, missä hän puhuu lakkaamatta. Omista tai muiden sisäisistä äänistä jäämme aina epävarmuuteen. Nämä äänet nousevat langenneesta ihmisestä. Niistä ei koskaan voi olla yhtä varma kuin Raamatun sanasta. On surullista, jos mieluummin kuulemme välittömäksi Jumalan puheeksi tulkitsemiamme ääniä. Antaudumme ehdoin tahdoin epävarmuudelle sekä eksytykselle, joka seuraa väistämättä, kun irrottaudutaan Raamatusta."


"Raamatun monet ja vakavat varoitukset tekevät selvääkin selvemmäksi, että ihmeitä tekeviin ei tule suhtautua kritiikittömästi. Nimenomaan ihmeiden avulla pimeyden voimat johtavat kristikansaa harhaan, sillä ihmeillä eksyttäjät herättävät kiinnostusta ja ihailua. Ei tämä voi olla yllätys. Kuten Paavali jo aikanaan totesi, tekeytyyhän Saatana valon enkeliksi."


"Tärkein ohjenuora on yksinkertainen kysymys: johtaako tämä ilmiö minut ristin ja Raamatun luo vai siitä pois? Ne vievät pois, jos alamme rakastaa niitä enemmän kuin Raamattua."


"Kun karismaattisuudessa on miellytty näkyvään ja suureen, unohdetaan, että Jumalan toimintatapaan kuuluu kätkeä suuruutensa pieneen ja heikkoon."

Ollilainen kertoo myös Raamatusta esimerkkejä siitä, miten ihmeet saattoivat ollakin evankeliumin esteenä. Ihmisille kelpasi esimerkiksi ihmeen kautta saatu ruoka, mutta ei Jeesuksen tarjoama elämän leipä, evankeliumi. Paavalia ja Barnabasta alettiin eräässä paikassa pitää jumalina ja heille aiottiin uhrata heidän tehtyään ihmeen. Suurin voima onkin lopulta aivan yksinkertaisessa ja vaatimattomalta vaikuttavassa julistuksessa ristiinnaulitusta Kristuksesta. 

Helposti voidaan myös ajatella, että tuo yksinkertainen evankeliumi on vain "opin alkeita", josta pitää päästä "eteenpäin", "syvemmälle". Mutta mitään syvempää tai tärkeämpää ei ole kuin sanoma ristiinnaulitusta Kristuksesta!

Ollilaisen kertomista epäkohdista yksi tutun tuntuinen oli se, että johdatusta etsittäessä ei käytetä omaa järkeä, toisten neuvoja ja muita Jumalan meille antamia arkisia välineitä, vaan odotetaan joka asiaan "ilmoitusta ylhäältä" ennen kuin uskalletaan toimia. Tämä voi vaikuttaa hengelliseltä, mutta oikeasti se on hengellistä laiskuutta: kieltäydytään ottamasta vastuuta omasta elämästä. Ulkoistetaan vastuu Jumalalle, kuten Ollilainen asian ilmaisee - ja osuvasti ilmaiseekin.

Tämä kaikki ja PALJON MUUTA tässä mainiossa kirjassa! Siis lukekaa ihmeessä! Ja eläkää ihmeessä - siinä ihmeessä, että Jeesus on sovittanut meidän syntimme! 

Kustannus Oy Uusi Tie 2017, 138 sivua
Kannen graafinen suunnittelu: Marko Soini
Taitto: Lari Kemiläinen, Ideavuo Oy

4 kommenttia:

  1. On varmasti hyvä kirja tälle ajalle. Kuuntelin tänään aihetta sivuavan puheen One Way:n Tv:stä. Varsinkin amerikassa on menty ihan hakoteille karismaattisuudessa ja ihmeissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosiaan hyvä kirja. Nyt kun sain läppärin taas pelittämään, tein tuohon loppuosaan vielä yhden lisäyksen (aiheesta johdatus), jos kiinnostaa kurkata :) Kyllä Amerikassa varsinkin ollaan varmasti pitkällä joka asiassa...

      Poista
  2. Hienoa, että tästä aiheesta on nykyään useitakin hyviä kirjoja. Toisin oli villeillä 80-90-luvuilla. Toisaalta, onpahan tullut nähtyä oikein näköalapaikalta, kädestä pitäen, miten monella tavalla voi mennä yli, ali ja ympäri metsään. Pahinta on nähdä, miten ylikarismaattisuus sielun palossaan syö ja kuluttaa loppuun kannattajansa. Jeesuksen rauhaa siitä ei löydy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tällaiset kirjat ovat tarpeellisia. Ylikarismaattisuudesta on todella rauha kaukana. Monet haavat sillä on tehty ihmisten sydämiin. Tämä kirja oli oikein tervehenkinen.

      Poista

Kommentit ilahduttavat ja ovat tervetulleita! Ne julkaistaan tarkistuksen jälkeen. Sellaisia kommentteja, joissa yritetään käännyttää minua opillisissa kysymyksissä, kuten kasteasiassa, en kuitenkaan enää julkaise.