torstai 12. huhtikuuta 2018

Johanna Al-Sain & Ernst Schrupp: Taistelin Allahin puolesta

En muista, olinko koskaan kuullut tällaisesta kirjasta ennen kuin löysin sen kirpputorilta tässä vähän aikaa sitten. Kirjahan on ilmestynyt Saksassa jo vuonna 2000 ja Suomessakin 2002. Nykyään se on kuitenkin entistäkin ajankohtaisempi koko Euroopassa, nyt jo Suomessakin.

Kirja kertoo saksalaisen Johanna Al-Sainin dramaattisen elämäntarinan. Vaikka hän käyttää kirjassa peitenimeä, hänen tarinansa on tosi. Toinen kirjoittaja on teologi, joka tuntee islamia ja on seurannut Johannan vaiheita.

Johanna oli aivan tavallinen saksalaistyttö, joka kuului kirkkoon ja jonka vanhemmat olivat uskovaisia. Johannakin oli mukana seurakunnan toiminnassa, ja Jumalalla oli aina tärkeä asema hänen elämässään. "Rukoilin Jumalaa lapsen uskossa ja hyväksyin kyselemättä sen, mitä vanhempani tästä asiasta minulle kertoivat. Minusta oli turvallista uskoa hyvään Jumalaan, joka tuo kuitenkin viimeisellä tuomiolla julki myös oikeudenmukaisuutensa", hän kertoo.

Nuorena hän innostui kuitenkin diskossa käymisestä, ja siellä häntä viehättivät etelän tummat komistukset, jotka ikävä kyllä olivat muslimeja. Heitähän on ollut Saksassa ja muualla Keski- ja Etelä-Euroopassa jo kauan. Seurustelusuhteiden myötä myös islamin usko alkoi kiinnostaa, ja lopulta hän kääntyi itsekin muslimiksi.

Kuten moni muslimiksi kääntynyt eurooppalainen, myös Johanna otti uuden uskonsa tosissaan. Osa muslimimaista tänne muuttaneista oli (ja on) enemmän tai vähemmän nimimuslimeja, mutta saksalaiset käännynnäiset lähtivät täysillä mukaan islamin maailmaan, ja niin joskus maallistunut muslimimies oli helisemässä fanaattisen saksalaisvaimonsa kanssa. Johannakin alkoi työskennellä islamilaisessa järjestössä, saarnasi aktiivisesti islamia ja avioitui lopulta kovan linjan muslimimiehen kanssa.

Johannan tarinan katkaisevat siellä täällä ekskurssit, joissa pohditaan muun muassa sitä, miksi eurooppalaiset haluavat kääntyä muslimeiksi, miten muslimeja pitäisi kohdata ja miten islam ja kristinusko eroavat toisistaan.

"Kristillisen" Euroopan maallistuminen on johtanut siihen, että moni ei näe elävää kristillisyyttä eikä koe löytävänsä vastausta kysymyksiinsä kristinuskosta. Johannakin ihastui islamiin, koska "islam erosi täysin muusta siihen mennessä kokemastani uskonnollisuudesta. Muslimit eivät eläneet vain omaa elämäänsä ja huolehtineet siitä, että saisivat kaikesta itselleen mahdollisimman suuren osuuden. Ei, nämä olivat ihanteen ihmisiä. He olivat ottaneet tehtäväkseen maailman muuttamisen."

Hän jatkaa: "Maailma, erityisesti länsimaailma, oli aivan ilmeisesti tullut tiensä päähän."

Vuosien ajan Johanna olikin täysin tyytyväinen siihen, mitä islam hänelle antoi. Lopulta kuitenkin hän pettyi - mikä siihen johti, siitä itse kukin voi lukea tästä kirjasta. Oli myös jännä nähdä, mikä pani hänet miettimään, onko Raamattu sittenkin totta. Jumala käytti siinä välikappaleena henkilöitä, jotka eivät edes olleet kristittyjä!! Hän voi siis todella käyttää ketä vain ja mitä vain työkalunaan meidän elämässämme!

Draamaahan Johannan kääntymyksestä seurasi, olihan hänen miehensä harras muslimi. Siitä ja kaikista muista vaiheista en kerro enempää, mutta sen voin sanoa, että tämä kirja on todella jännittävä ja puhutteleva. Se panee lukijan miettimään monia asioita. Esimerkiksi minua pysäytti se, miten Johannalle Jumalan sana oli kristityksi kääntymisen jälkeen niin rakas, että se oli tärkeämpää kuin ruoka. Hän joutui lukemaan sitä mieheltään salaa ja oli myös valmis tunnustamaan uskonsa, tekisipä muslimimies sen jälkeen mitä tahansa. Kunpa me "vanhat" kristitytkin aina osaisimme rakastaa Raamattua emmekä pitäisi sitä itsestäänselvyytenä.

Omaa lapsuuden ja nuoruuden uskoaan Johanna pitää jälkeenpäin "nimikristillisyytenä" eikä halunnut enää liittyä kirkkoon, koska ei halunnut ottaa riskiä, että saisi taas "nimikristillisiä vaikutteita". Hän kävi kasteella evankelisessa vapaaseurakunnassa, vaikka tietenkin hänet oli lapsena kastettu, kun hän kerran oli ollut kirkon jäsen. Vapaakristilliseen tapaan hänellekin kaste oli pelkästään uskonsa tunnustamista.

Kannattaa kyllä lukea tämä puhutteleva teos, koska nyt islam on meitä vielä paljon lähempänä kuin 2000-luvun alussa, jolloin Johannan tarina on kirjoitettu. Kirjan lukemalla pääsee kurkistamaan sisältä päin muslimiksi kääntyneiden eurooppalaisten - ja muidenkin muslimien - elämään ja ajatteluun.

Siitä saa myös työkaluja muslimien kohtaamiseen ja vuoropuheluun heidän kanssaan. Kirja kertoo kylläkin myös sellaisesta "vuoropuhelusta", jossa kristinusko vesitetään ja yritetään sulattaa eri uskontoja yhteen. Mutta kirjan oma näkökulma pitää kiinni sataprosenttisen kristillisestä identiteetistä. Kristinuskon ja islamin erot ja niiden täydellinen vastakohtaisuus ja yhteensovittamattomuus tulevat hyvin selväksi.

Muslimina Johanna joutui pelkäämään, ettei pääsisikään paratiisiin, ja joutui yrittämään ja suorittamaan tekojen tiellä, jos ehkä Allah sitten hyväksyisi - vaikka sekään ei ollut varmaa. Kristityksi käännyttyään hän sai luottaa armoon, ja kertoo muun muassa näin:

"Mieleeni tuli Muhammadin äidin olohuoneen seinällä ollut lause: 'Mitä olet tänään tehnyt Allahin puolesta?'
  Jeesus ei kysynyt, mitä olin tehnyt hänen puolestaan. Hän oli tehnyt epäröimättä jotakin minun puolestani: antanut henkensä!"


No, onhan kristillisissäkin piireissä siellä täällä suorituspaineita ja kysellään, mitä olet tehnyt Jeesukselle. Ehkä Johanna ei ollut tuolloin vielä törmännyt tähän. Koska hänellä on kirjan perusteella taipumusta lähteä täysillä siihen mihin ryhtyy, hän olisi helposti voinut päätyä suorittajaksi kristittynäkin. Toivottavasti hän on kuitenkin saanut kasvaa armossa ja Jeesuksen tuntemisessa.

Perussanoma Oy 2002, 214 sivua
Alkuteos Ich kämpfte für Allah. Eine Frau auf der Suche nach der Wahrheit.
Suomentanut Anne Leu
Kansi: Lumikuva design
Valokuva: Tapani Romppainen

6 kommenttia:

  1. Vaikuttaapa kiinnostavalle kirjalle.
    Hyvää viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä on todella kiinnostava kirja. Sen näkökulma on niin erilainen, koska kysymyksessä on saksalainen, joka kääntyi muslimiksi ja sitten takaisin kristityksi. Kannattaa lukea, jos saat käsiisi!

      Hyvää viikonloppua sinullekin!

      Poista
  2. Mielellään lukisin tuon kirjan,luen ainoastaan tosi kertomuksia, elämän tarinoita ja jos niissä on uskonnollinen tausta.Luin juuri kirjan "vankina Irakissa".Kertomuksestasi jäi mieleen tuo kun hän meni kasteelle, se onkin uskovien kaste ja yksi askel seurata Jeesuksen esimerkkiä, lapsikaste on kirkon keksimä, ei Raamatullinen.pääasia kuitenkin on että on tullut uskoon henkilökohtaisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa lukea tämä kirja, se on tosi mielenkiintoinen! Minullakin on se kirja jonka luit, ainakin luulen että tarkoitit varmaan kirjaa "Vankina Iranissa"?

      Nämä kirjat ovat edelleen "luterilaisen lukemia", vaikka vaihdoinkin blogin nimen. Minulla on siis luterilainen kastekäsitys, mutta en tapaa väitellä niistä asioista.

      Poista
  3. Niin vankina Iranissa, menee nuo 2 maata aina väärin.Joo ei se johda mihinkään jos alkais väittelemään, kun ennen kaikkea Raamattu puhuu pelastuksen tärkeydestä,uudestisyntymisestä pyhän-hengen kautta, omat teot ja harrastukset ei riitä,vain henk.kohtainen usko Jeesukseen riittää,kaste taas on kuuliaisuutta Jumalan sanaa kohtaan,ja Jeesuksen esimerkkiä.Taivaan portilla ei kysytä oletko kastettu, vaan onko nimi elämän kirjassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisi lukea se Vankina Iranissa joskus loppuun, se jäi nimittäin kerran kesken. Siinä oli niin paljon henkilöitä, että oli vaikeaa pysyä kärryillä. Muutenhan se oli kiinnostava kirja.

      Poista

Kommentit ilahduttavat ja ovat tervetulleita! Ne julkaistaan tarkistuksen jälkeen. Sellaisia kommentteja, joissa yritetään käännyttää minua opillisissa kysymyksissä, kuten kasteasiassa, en kuitenkaan enää julkaise.