keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Martti Luther: Ajatuksia elämästä, ilosta ja onnesta

Kirjaston hyllystä tempaisin mukaani tällaista kevyttä kesälukemista. Kirja on nimittäin ohut, ja siihen on useista eri lähteistä valikoitu lyhyitä katkelmia Lutherin ajatuksista liittyen ihmisen elämään. Joskus on rentouttavaa lukea vain ihan tällainen pieni kirja kaikkien enemmän tai vähemmän paksujen opusten sijaan, joita yleensä tulee kahlattua.

Vaikka kirjan nimessä esiintyvätkin sanat ilo ja onni, sisältää kirja paljon muutakin, onhan siinä ensimmäisenä tuo "elämä", joka voi pitää sisällään ihan mitä vain. Elämästä-otsikon alta löytyykin ajatuksia paholaisesta, synnistä, hyveistä, työstä ja rahasta, noin esimerkiksi.

Tavalliseen tapaan Lutherin kielenkäyttö on värikästä: "Siitä on yhtä paljon apua kuin vastatuuleen pissaamisesta" ja: "Maailma on kuin juopunut talonpoika." Kun Luther sanoo, että hänen pitää olla kärsivällinen Paholaisen, kiihkoilijoiden ja tonkijoiden kanssa, hän lisää saman joukon jatkoksi vaimonsa Katharina von Boran - rinnastus, joka tuntuu koomiselta.

Mitä avioliittoon tulee (johon liittyviä ajatuksia on eniten otsikon Onnesta alla), Luther toisaalta kertoo rakastavansa vaimoaan, mutta toisaalta sanoo, että jos hän nyt olisi nuori ja hänelle tarjottaisiin kuningatarta vaimoksi Katharina von Boran jälkeen, niin maailman pahuuden tuntien hän ei enää menisi naimisiin. Mielenkiintoisesti muotoiltu ajatus...

Se on Lutherille selvää, että "murheellisuus on Paholaisen instrumentti, jonka avulla se saa paljon aikaan." Siksi "raskaita ajatuksia tulee vastustaa niin paljon kuin mahdollista." Murhetta ja raskaita ajatuksia voi vastustaa juttelemalla ystävien kanssa jostain aivan muusta, syömällä, juomalla, iloitsemalla ja musiikin avulla.

Tärkein apu ja lääke tulee tietysti Jumalalta:

"Lääkäri on Jumalan antama korjaaja, hän auttaa ruumista. Me teologit autamme henkeä hoitamalla kuntoon ne asiat, jotka Paholainen on pilannut."

"Hengelliseen ahdinkoon löytyy lääke Jumalan sanasta ja rukouksesta."

Ja vielä: "Jos jotakuta vaivaa surumielisyys, epäilys, sydämen murhe tai huono omatunto, hänen tulee ensin saada lohtua Jumalan sanasta, sitten hänen tulee syödä ja juoda ja hakeutua jumalaapelkääväisten kristittyjen seuraan ja puheisiin heidän kanssaan. Tämä auttaa."

Luther jos kuka oli ahdistuksen tuttu, ja hän tunsi myös parhaat lääkkeet siihen.

Huumori ja leikinlasku olivat myös tärkeitä piristyspillereitä Lutherille. Kirjeessään Johannes Cariolle vuonna 1535 hän iloitsee: "Oli hauska laskea leikkiä kanssasi, koska minusta tuntui, että sinäkin hulluttelit kirjeessäsi."

Kirjan kolme ensimmäistä osaa ovat Elämästä, Ilosta ja Onnesta. Viimeisessä osassa Ilo ja onni Lutherin elämässä käydään vielä lyhyesti läpi hänen oman elämänsä vaiheita.

Ajatuksia oli siis koottu monesta muustakin asiasta kuin ilosta, mutta juuri se ilo kiinnosti itseäni eniten tässä kirjassa, ja siksipä valikoin siihen liittyviä ajatuksia tänne jaettavaksi. Ne suomalaiset, jotka eivät tiedä luterilaisuudesta paljoa, monesti sanovat milloin mitäkin synkkää ja ankeaa ilmiötä yhteiskunnassamme "luterilaiseksi". Kuitenkin Luther eli askeettisesti, ahdistuneena ja suorituspaineiden alla ollessaan katolinen, mutta evankeliumin löytämisen kautta hän löysi vapauden ja ilon elämäänsä. Se vapaus, ilo ja armosta eläminen on sitä luterilaisuutta, jonka minä tunnen.

Kirjapaja 2004, 78 sivua
Valikoinut ja saksan kielestä suomentanut Pirkko Jurvelin
Ulkoasu Petri Kovács

2 kommenttia:

  1. Varmaan oikein hyvä kirja. Ilosta kirjoitetaan ja puhutaan niin vähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä hyvä kirja. Ilostakin on kiva joskus lukea. Lutherilla on siitä hyviä ajatuksia.

      Poista

Kommentit ilahduttavat ja ovat tervetulleita! Ne julkaistaan tarkistuksen jälkeen. Sellaisia kommentteja, joissa yritetään käännyttää minua opillisissa kysymyksissä, kuten kasteasiassa, en kuitenkaan enää julkaise.