torstai 28. kesäkuuta 2018

Eero Junkkaala: Epäilijöitä ja rukoilijoita

Tässä hienossa, syvällisessä ja rohkaisevassa kirjassaan Eero Junkkaala kertoo lukuisista Raamatun henkilöistä, jotka sekä epäilivät että uskoivat, ja jotka olivat myös erilaisia rukoilijoita sekä muuten erilaisissa tehtävissä Jumalan valtakunnan asioissa.

Henkilögalleria alkaa heti komeasti Abrahamista, jota pidetään uskon isänä ja jolla kuitenkin oli myös monet epäilyksen hetket, kun vuodet kuluivat eikä Jumalan lupaamaa jälkeläistä alkanut kuulua. Hän huusi Jumalalle epäilystään: "Herra, minun Jumalani, mitä sinä minulle antaisit? Olenhan jäänyt lapsettomaksi, ja omaisuuteni perii damaskolainen Elieser. Ethän ole antanut minulle jälkeläisiä..."

Junkkaala kuvaa osuvasti Abrahamin todennäköisiä tuntoja vuosien vieriessä:

"Jumala oli antanut Abrahamille monta kertaa lupauksen jälkeläisistä, joten siinä mielessä asiassa ei pitänyt olla mitään epäselvää. Mutta lapsettomalle Abrahamille ei riittänyt vain pelkkä sana, sillä hänen oma kokemusmaailmansa puhui toista. Lupauksen toteutumisesta ei ollut pienintäkään näyttöä. Ehkä Jumala vain puhuu ja puhuu, mutta ei tee. Jos lupaus tarkoittaakin jotakuta muuta, ei minua. Tai jos sen sisältö on jokin muu kuin ajattelen sen olevan. Voisiko Jumala olla unohtanut lupauksensa? Tai jos se tarkoittaa vain jotain yleisluontoista siunausta, ei konkreettisia jälkeläisiä. Eihän sen toteutuminen näytä edes lainkaan todennäköiseltä."

Pimeässä teltassa Abraham tuijotti teltan seiniä ja olosuhteiden mahdottomuutta, kun Jumala vei hänet ulos katsomaan taivaan tähtiä:

"Jumalan taivasta katsellessa Abrahamin ahdistuneeseen mieleen tulee uusia ajatuksia... Hän katseli ja katseli tähtitaivasta ja samalla hänen sisimmässään alkoi viritä uusi toivo. Jos Jumala on tehnyt nuo kaikki tähdet, eikö hän voi tehdä vielä senkin, että antaa minulle lapsen. Ei kai tuollaiselle Jumalalle mikään ole mahdotonta."

Toisaalta kirjan henkilöistä löytyy myös itse Jumalan Poika Jeesus, joka rukoili Getsemanessa, että jos mahdollista, kärsimyksen malja otettaisiin häneltä pois - mutta ei kuitenkaan niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä tahdot. Eikä sitä maljaa tietenkään otettu pois. Hän oli valmis tyytymään Isän tahtoon, koska juuri sitä varten hän oli tullut maailmaan, kärsimään meidän syntiemme rangaistuksen.

Ja Paavali kävi kolme pitkää rukoustaistelua anoen, että tuskallinen "piikki lihassa" otettaisiin häneltä pois, mutta sitä ei otettu. Kun Jumala sanoo hänelle, että armo riittää ja voima tulee täydelliseksi heikkoudessa, "silloin pimeyden keskelle loistaa valon säde. Hän ei olekaan hukassa Jumalalta. Juuri tällaisena hän on Jumalan hyvissä käsissä. Tällä tuskalla on jokin tarkoitus. Se vie häntä lähemmäksi Jumalaa. Hänen heikkoutensa on Jumalan mahdollisuus."

Myös kanaanilainen nainen joutui kohtaamaan salatun Jumalan, joka ei toiminut niin kuin ihminen olisi odottanut. Jeesus ei aluksi vastannut hänen toistuviin pyyntöihinsä sanallakaan. Hän vaikutti täysin välinpitämättömältä ja suorastaan torjui ahdistuneen avunpyytäjän.

Tästä Junkkaala kirjoittaa:

"Luulen, että Jeesuksen menettelylle voi löytyä myös tällainen selitys: hän tiesi lopputuloksen. Hän saattoi koetella naista, koska tiesi, että tämä kestää koetuksen. Siksi tällainen vastauksen viipyminen kasvatti naisen uskoa. Pienen uskon tarvitsee saada heti, suuri usko ei hellitä, vaikka vastaus viipyisi."

Onpa kirjan henkilöissä sitten niitäkin, jotka eivät pelkästään epäile, vaan epäuskossa torjuvat Jeesuksen, kuten esimerkiksi Deemas, joka lähti tähän maailmaan mieltyneenä pois Paavalin luota. Vanhan testamentin henkilöistä Junkkaala nostaa esiin Raamatun huonoimman rukoilijan, Simsonin. Tämän hengellisestä elämästä ei kerrota mitään - heikkouksista, synneistä ja lankeemuksista kyllä. Vasta kuolemansa hetkellä hänen kerrotaan rukoilleen.

Myös monet erilaiset luonteet tulevat kirjassa esiin, kuten kaikkiin mahdollisiin seiniin päätään lyövä Pietari, itsemurhan partaalla oleva Elia sekä pakenemalla ja kuolemaa toivomalla asioita ratkaiseva epävakaa Joona. Lohdullisesti Junkkaala kirjoittaa näistä monista ongelmaisista tyypeistä ja toteaa, etteivät he varmasti olisi läpäisseet lähetysjärjestöjen psykologisia testejä tai työntekijäkoulutusten vaatimuksia - mutta Jumalalla oli heillekin tehtävä, ja hän oli heikoissa väkevä. Hänen käyttöönsä me kurjat ja rikkinäiset kelpaamme tällaisina - armahdettuina syntisinä.

Tässä mainitsin vain muutamia tämän kirjan lukemattomista henkilöistä. Mutta kannattaa ehdottomasti lukea tämä kirja, jonka jokaisesta luvusta koin saavani rohkaisua tähän kristittynä elämiseen rukoilemisineen, epäilemisineen ja epäonnistumisineen. Aivan ihana kirja!!!

Kirjapaja Oy 1998, 184 sivua
Kansi: Petri Kovács
Piirrokset: Ismo Rekola

4 kommenttia:

  1. Tuo vaikuttaa minustakin ihanalta kirjalta! Pitäisi yrittää saada se, tai ainakin kirjastosta lainata, jos se siellä on. Siunattua sunnuntaita sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä tosi rohkaiseva kirja. Uskon että tykkäät - kannattaa lukea! Siunausta tulevaan viikkoosi!

      Poista
  2. Tuo kirja olisi kiva lukea jos jostakin sen löydän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulisi tämän kirjan jostain löytyvän. Toivottavasti löydät, on hyvä kirja!

      Poista

Kommentit ilahduttavat ja ovat tervetulleita! Ne julkaistaan tarkistuksen jälkeen. Sellaisia kommentteja, joissa yritetään käännyttää minua opillisissa kysymyksissä, kuten kasteasiassa, en kuitenkaan enää julkaise.