tiistai 19. kesäkuuta 2018

Per-Olof Malk: Rakkautta vailla vertaa - Joonan kirjan sanomaa

Raamattu on lohdullinen kirja, kun se kertoo henkilöistään niin rehellisesti ja kaunistelematta. Lempihahmoihini - ja hengenheimolaisiini! - Raamatussa kuuluukin kaksi tällaista erityisesti epäonnistumisen saralla kunnostautunutta persoonaa: Uudessa testamentissa helposti innostuva ja yhtä helposti mokaileva Pietari, Vanhassa testamentissa taas kapinoiva, kiukutteleva ja Jumalan suunnitelmaa pakoon juokseva Joona. Tämä Per-Olof Malkin hieno ja syvällinen kirja käy läpi juuri profeetta Joonan elämää ja avaa Joonan kirjaa jae jakeelta.

Olen lukenut tämän kirjan joskus kauan sitten. Nyt kun luin sen uudestaan vuosien jälkeen, olin aivan mykistynyt siitä, miten paljon uutta ja millaisia aarteita ja helmiä Malk on löytänyt Joonan tarinasta. Hänellä on paljon historiallista taustatietoa ja hän selittää muun muassa heprean sanojen merkityksiä, jotka omalta osaltaan avaavat asioihin uusia näkökulmia. Lisäksi hän kuvaa Joonan kokemuksia niin eläytyen, että lukijakin huomaa kulkevansa Joonan askelissa ja elävänsä läpi kaiken saman. Kaikesta näkee, että Per-Olof Malk on paneutunut aiheeseensa todella syvästi.

Tuntuu, etteivät sanani oikein edes riitä kuvaamaan tätä upeaa kirjaa, mutta sen voin ainakin sanoa, että jos Joonan kirja vähänkään kolahtaa, niin lue tämä Malkin kirja! Takaan, ettet pety! Ainakin itselleni avautui kirjan äärellä paljon uusia näkökulmia sekä Joonan elämään että oman elämääni.

Joonahan on siitä lohdullinen hahmo, kun hän on niin kertakaikkinen syntisäkki. Ensin hän yrittää paeta Jumalaa ja Jumalan työkutsua senaikaisiin maitten ääriin asti eli Espanjaan, johon silloinen tunnettu maailma päättyi. Hänen pakomatkallaan, kun myrsky yllättää, kaikki muut (ne pakanat) laivassa kyllä rukoilevat kuka mitäkin Jumalaa, mutta Joona ei jaksa välittää mistään - hän ei jaksa edes pysyä hereillä. Vaikka lopulta laivan kapteeni kehottaa häntäkin rukoilemaan, hänen suustaan ei rukousta kuulla edes silloin.

Joona rukoilee vasta sitten, kun hän joutuu aivan äärimmäiseen hätään jouduttuaan elävältä haudatuksi kalan / meripedon vatsaan. Siellä oli varmaankin vähän happea, kalan ruuansulatusnesteet tekivät Joonalle pahaa ja merestä kalan vatsaan joutuneet kaislat kietoutuivat Joonan päähän. Malk kertoo alkutekstin sanoista löytyvän sellaisenkin ajatuksen, että lopulta (kun Joona sanoo rukouksessaan olevansa näännyksissä) häneltä alkaa jo taju mennä. Silloin hän ei enää jaksa edes huutaa Jumalaa, mutta edelleen ajattelee tätä.

Tuossa kalanvatsakohtauksessa syntynyt Joonan rukous koostuu lukemattomista psalmeista. Malk kirjoittaa siitä, miten Joonalla oli kolme päivää ja kolme yötä aikaa ajatella, ja kun tuollaisessa tilanteessa ei välttämättä enää jaksa omin sanoin rukoilla, hän rukoili psalmien sanoin, jotka hän profeettana hyvin tunsi. Joonahan oli profeetta, joka mainitaan eräässä Vanhan testamentin kohdassa Joonan kirjan ulkopuolellakin, ja hän oli toiminut siinä tehtävässään jo kotimaassa.

Malk kirjoittaa hienosti siitä, miten juuri Jumalan sanan kautta meidän uskomme vahvistuu, ja siitä Joonakin sai niin paljon uskoa, että jo siellä kalan vatsassa hän jo etukäteen uskoi, että "sinä, Herra, minun Jumalani, nostit minut elävänä ylös haudasta", ja hänen rukouksensa loppui kiitokseen ja uskoon, että "vain Herra voi pelastaa." 

Joona sai sitten uuden alun, kun hän pääsi pois kalan vatsasta. Joonan kirja kertoo, miten Herran sana tuli hänelle toisen kerran, ja hän saikin olla voimakkaasti Jumalan käytössä, kun lopulta meni sinne kammoamaansa Niniveen. Niin kuin Jumala oli armahtanut kelvotonta Joonaa, niin hän armahti myös pahoja ja väkivaltaisuudestaan tunnettuja niniveläisiä. (Malk toteaakin, että Ninive oli vähän kuin sen ajan "Natsi-Saksa".)

Mutta kuten Malk kirjoittaa, Joonan kirjan tärkein sanoma tulee vasta lopussa. Se loppu kertoo, ettei Joonasta Jumalan armahtamana ja käyttämänäkään tullut yhtään sen parempaa ihmistä. Hän oli aivan yhtä syntinen, kapinallinen ja Jumalan vastainen loppuun asti. Hän kiukutteli siitä, että Jumala armahti noita mokomia vihattuja niniveläisiä, jotka eivät olleet ansainneet armoa - vaikka ei hän itsekään sitä ansainnut, eikä kukaan meistä ansaitse.

Joonan kirja kuvaa todella syvällisesti ihmisen syntisyyttä: se näyttää meille peilikuvan lailla totuuden itsestämme. Samalla se kuvaa Jumalan ihmeellistä, ansaitsematonta armoa meitä syntisiä kohtaan.

Joonan kirjasta ja tästä Per-Olof Malkin kirjasta me saamme lohtua ja rohkaisua monenlaisiin tilanteisiin. Jos olet masentunut, ahdistunut, umpikujassa, "elävältä haudattu", Jumalaa paossa, kapinallinen, vihainen Jumalalle, synnin syvyyksissä, epäonnistunut, uuden alun tarpeessa, johdatuksen tarpeessa, lähetystyössä, muussa hengellisessä työssä, kutsumuskriisissä, muussa kriisissä... - lue Rakkautta vailla vertaa! Malkin kirja on aivan ihanan lohdullista ja rohkaisevaa luettavaa ainakin edellämainituissa tilanteissa oleville - ja kenelle tahansa meistä! Kenenpä meistä sisällä ei asuisi vähintään jonkinlainen "Joona"?!

Itseäni kyllä vähän naurattaa se, että tällaisella nykypäivän Joonalla voi joskus olla vielä monimutkaisempaa. Itse pakenen tällä hetkellä melkein kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja, enkä edes tiedä, mikä niistä on se "Ninive", johon pitäisi mennä, tai mikä on se "Tarsis", johon ei pidä mennä! No, ehkäpä nekin asiat selviävät ajallaan... :)

Loppuun pari otetta kirjasta:

"Mikään rangaistus ja tuomio ei tullessaan tuo iloa, mutta kuten Heprealaiskirjeen kirjoittaja sanoo: '... se lopulta antaa näin valmennetuille hedelmänsä: rauhan ja vanhurskauden', Hepr. 12:11.
  Niin kävi Joonallekin. Kala, joka kaukana merellä oli nielaissut hänet, oksensi hänet kolme päivää myöhemmin kuivalle maalle, Joona 2:11. Kalasta tuli hänelle pelastus, tuomiosta toivo, kuolemasta tuli elämä, lopusta uusi alku."

                                       *******************************

"Tästä me havaitsemme, millainen oli se mies, joka toi herätyksen Niniveen. Hänen pakomatkansa kaikkine koettelemuksineen oli särkenyt hänet. Hän oli myrskyjen, helvetin kauhujen ja syvien nöyryytysten murtama ja kuritettu mies. Mutta hänen sydämensä sisin oli ennallaan.
  Joonan suuttumus Ninivessä on voimakas muistutus siitä, että hengellinen elämä ei ole ihmisen jatkuvaa paremmaksi tulemista...
  --- Kirjan alussa me kohtasimme kapinallisen Joonan, joka Herran sanan kuultuaan lähti kulkemaan päinvastaiseen suuntaan kuin Jumala tahtoi. Samalla hän lähti pois Herran kasvojen edestä. Täällä kirjan lopussa me tapaamme saman Joonan - ja ystäväni - samanlaisen Joonan. Mitään ei ole hänessä muuttunut hänen valtavista kokemuksistaan ja Jumalan armoteoista huolimatta. Hän on yhä sama kapinallinen Joona kuin ennen."


Perussanoma Oy 1994, 160 sivua
Päällys ja kuvitus Minna Hannula

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ilahduttavat ja ovat tervetulleita! Ne julkaistaan tarkistuksen jälkeen. Sellaisia kommentteja, joissa yritetään käännyttää minua opillisissa kysymyksissä, kuten kasteasiassa, en kuitenkaan enää julkaise.