keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Jouluna lähetystyössä

Tilasin tämän mielenkiintoisen Jouluna lähetystyössä -vihkosen https://www.palamaailmalta.fi/ -verkkokaupasta. Vihkosessa lähetystyöntekijät eri puolilta maailmaa kertovat, millaista on heidän itsensä ja paikallisten joulunvietto siellä jossain. Monet lähetit kirjoittavat omalla nimellään, mutta tietyillä alueilla työskentelevät kertovat tarinansa nimettömästi.

Lähetystyöntekijän jouluun ei välttämättä kuulu lumi ja pakkanen; sen sijaan joulutähdet kukkivat juuri joulun aikaan isoina puina esimerkiksi Nepalissa. Kaikkia suomalaisia jouluherkkuja ei pysty valmistamaan, joten täytyy soveltaa. Esimerkiksi siirappia joululeivontaa varten voi tehdä veteen sulatetusta tummasta sokerista.

Siperian lähetti kertoo piparkakkutalotehtailustaan yhdessä paikallisten ystävien kanssa. Israelin lähetti voi mennä jouluna Beetlehemiin. Mutta ei pyhässä maassakaan ole välttämättä aina hartaat tunnelmat. Jouluyön kirkosta palatessa joulumyrskyn riepottelemalla kadulla voi tulla aika raivoisaan mielentilaan, kun taksikuskit eivät suostu ottamaan seuruetta märän koiran kanssa kyytiin. Ukrainassa lähettiperheen lapset eivät jaksaneet innostua, kun joutuivat syömään jouluruuaksi pizzaa, jota sai aina muutenkin, ja kun vielä isovanhempien lähettämä joulupaketti katosi taas postissa...

Monissa maissa joulu ei ole perhejuhla, kuten Suomessa, vaan ennen kaikkea seurakunnan yhteinen juhla, mikä on tarkemmin ajateltuna aivan loogista. Onhan se kristillinen juhla. Silloin vain lähetitkään eivät aina ehdi viettää perhejoulua, kun seurakunnassa on kiirettä.

Joulu tarjoaa lähetyskentälläkin myös mahdollisuuden tavoittaa aivan erityisesti niitä, joita on muuten vaikea saada tulemaan kirkkoon. Esimerkiksi muslimimaissa on aivan tavallista, että muslimit kutsuvat kristittyjä omiin juhliinsa. Silloin on luontevaa pyytää heitäkin mukaan kristillisiin juhliin.

Näissä lähettien joulukertomuksissa on monia puhuttelevia ihmiskohtaloita ja kohtaamisia. Minun mieltäni naisena lämmitti erityisesti Israelissa prostituoitujen hyväksi tehtävä työ, josta Leena Honkakari kertoo kirjoituksessaan Jouluna Punaisella Matolla.

Jos kiinnostaa lukea näitä monia hyvin erilaisia joulutunnelmia, kannattaa hankkia tämä vihkonen joulun ajan lukemiseksi. Itse lainaan tähän vain pienen tuokiokuvan matkasta joulukirkkoon bangladeshilaisittain:

"Pääkaupunki Dhakan joulussa erityistä on kirkkomatka. Kirkkoon matkataan mopotaksilla... Pääkadulla liikenne kuhisee kadun täydeltä: auton torvet soivat, riksan kellot kilkattavat ja meteli on korviahuumaava. Tuhansittain ihmisiä, ruuhkaa ja roskia. Yhdellä kaistalla kulkee viisikin mopotaksia rinnakkain, pakokaasut sakeina tuprahdellen... Kerjäläiset pujottelevat käsi ojossa autojen välissä..." (ote Aili Maria Mannisen kirjoituksesta)

Lähettien kertomusten lisäksi vihkosessa on monta Lähetysyhdistys Kylväjän lähetysjohtaja Pekka Mäkipään puhuttelevaa hartauskirjoitusta erilaisista jouluun liittyvistä aiheista. Esimerkiksi eräässä niistä hän kertoo viettäneensä joulun pitkästä aikaa Etu-Aasiassa, jossa eräs muslimiystävä halusi tuoda perheensä ja kymmenen työtoveriaan joulupäivän jumalanpalvelukseen. Mäkipää kirjoittaa:

"Olo on kuin enkelillä, joka valmistautui yöllä kertomaan ilosanoman paimenille. He kuulisivat ensimmäistä kertaa! Ehkä myös viimeistä. Ehkä tämä olisi ainoa kerta, kun nämä ihmiset voisivat kuulla Jumalan pelastussuunnitelmasta. Mitä pitäisi tapahtua, että he palaisivat koteihinsa, kuten paimenet, 'kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä ovat kuulleet ja nähneet'?"

Mäkipään kirjoituksista itseäni jäi puhuttelemaan monen muun ohella teksti otsikolla Muukalaisten kotielämä, jossa hän haastaa meitä koteihimme ja yksityisyyteemme helposti eristäytyviä suomalaisia oppimaan kristillistä vastakulttuuria, osoittamaan vieraanvaraisuutta muukalaisille.

Lopussa on vielä kolme joululaulua nuotteineen. Laulujen sanat ovat Raija Hämysen käsialaa. Yhden niistä on sovittanut ja yhden säveltänyt Matti Mertanen.

Lämmin suositus tälle vihkoselle, jos kaipaat jouluaiheista luettavaa!

Lähetysyhdistys Kylväjä 2018, 55 sivua
Toimittanut Outi Rajala

maanantai 10. joulukuuta 2018

Juho Sankamo: Alkukirkon salaisuus

Teologian tohtori Juho Sankamo selvittää uudessa kirjassaan Raamatun, kirkkoisien ja arkeologian valossa sitä, millainen kirkko oli aivan alussa. Millaista jumalanpalvelusta siellä vietettiin, millaisia virkoja kirkossa oli apostolien ajan jälkeen, millaisia olivat ensimmäiset kokoontumispaikat? Entä millaisia opillisia kysymyksiä ja harhaoppeja kirkko joutui tuolloin kohtaamaan?

Heti alkuun käydään läpi Kristuksen kirkon tunnuspiirteet: se on yksi, pyhä, yhteinen (katolinen) ja apostolinen. Seuraavassa luvussa puolestaan avautuvat yllättävän mielenkiintoiset näköalat kristinuskon juutalaisiin juuriin. Monilla Vanhan ja Uuden testamentin kertomilla asioilla on yllättäviä yhtymäkohtia. Esimerkiksi miten Baabelin torni ja helluntai liittyvät toisiinsa - vastakohtina toisilleen? Tai mitä tekemistä toistensa kanssa on sillä, kun Aadamin kyljestä luotiin Eeva ja kun Kristuksen kylki puhkaistiin ristillä?

Mitä juutalaisuuteen ja Israeliin tulee, sain myös kerrankin todella valaisevaa opetusta joistain asioista, joista olen aikoinaan vapaiden suuntien piirissä kuullut kaikenlaista sekavaa opetusta. Koin todellisia ahaa-elämyksiä kirjan äärellä. Eikä vain noihin juutalaisiin juuriin liittyen, vaan moneen muuhunkin asiaan.

Alkukirkon virkoja olivat piispat, paimenet ja diakonit. Harhaopeista Sankamo käsittelee doketismia, nikolaiittoja, judaismia ja markionilaisuutta. Yllättävän ajankohtaisilta ne kuulostavat nykyäänkin, kun niihin tarkemmin perehtyy.

Sankamon teoksessa minua kiinnostivat muun muassa lukuisat lainaukset kirkkoisiltä ja Didakhesta eli niin kutsutusta Apostolien opetuksesta (joka on yksi tärkeimmistä ja vanhimmista Uuden testamentin jälkeisistä kristillisistä kirjoituksista). Nehän kertovat paljon alkukirkon elämästä.

Itselleni Juho Sankamo oli ennestään tuntematon. Yllätyksekseni hän kertoo jo kirjan alkupuolella olevansa katolisen kirkon jäsen. Pieni googletus kertoi hänen liittyneen katoliseen kirkkoon ilmeisesti vasta viime kesänä. Tuo hänen katolisuutensa näkyykin varsinkin kirjan alkupuolella luvussa Kristuksen kirkon tunnuspiirteet. Mielenkiintoista ja ajatuksia herättävää tekstiä kyllä.

Hänen kirjoittamansa pohjalta ymmärränkin toisaalta tuon katoliseen kirkkoon liittymisen. En silti itse aio seurata perässä. Vaikka katolinen kirkko onkin se, josta kaikki muut ovat lähteneet hajaantumaan, niin eipä sekään ole pysynyt täysin sellaisena kuin alkukirkko oli. On tullut pappien selibaattia ja muuta, mitä alussa ei ollut.

Joka tapauksessa tämä kirja on syvällinen, mutta toisaalta kuitenkin helppotajuinen, ja avaa lukijalle monia uusia näköaloja. Se on ehdottoman kiinnostavaa luettavaa, joten suosittelen kyllä alkukirkon elämästä ja kirkon tunnuspiirteistä kiinnostuneille.

Alkukirkon salaisuus olisi ansainnut paremman bloggauksen, mutta itse olen nyt vähän talviunessa. Siksi kirjan lukeminenkin kesti kauemman kuin olin ajatellut. Kannattaakin lukea itse, koska tämä on kyllä hieno kirja. Minähän tosin arvioin tämän aivan maallikon näkökulmasta, mutta ehkäpä teologit pistävät paremmaksi omilla foorumeillaan! Olisikin kiva kuulla myös teologien näkemyksiä.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Perussanoma Oy 2018, 224 sivua
Kansi Milla Aura-Tolonen / Milart